Muistelemme poismenneitä. Ja pian kuulumme heidän joukkoonsa. Matka muistelevasta muistettavaksi on lyhyt.
Kristikunnan historiassa monet ovat pitäneet työpöydällään pääkalloa. Se on ollut väkevä muistutus hetken tärkeydestä, kuolemasta ja elämästä kuoleman jälkeen.
Elämän päättyminen on ajassamme vaiettu kuoliaaksi. Kuolemisen taitoa ei harjoiteta eikä kuolemaan valmistauduta. Kuolemaa pelätään ja paetaan. Vaikka se kohtaa varmasti, se työnnetään sivuun.
Pääkallolle olisi tarvetta. Muistuttamaan.
Minulla ei ole kalloa päydälläni. Mutta kun kuvittelen sellaisen paperipinon päälle, se pysäyttää pohtimaan.
- Tämä elämä on tärkeä ja hyvä Jumalan lahja.
- Juuri rajallisuus antaa merkityksen sanoilleni, teoilleni ja ihmissuhteille, rakkaudelle.
- Oma aikani päättyy. Joskus väki kokoontuu viettämään hautajaisiani, ja joku tuo ehkä pyhäinpäivänä tai jouluna pienen kynttilän haudalleni.
- Ruumiini mätänee, luutkin. Henkeni, sieluni ja ruumiini on kuitenkin Jumalalla muistissa.
- Jumala herättää minut kuolleista viimeisenä päivänä. Olen ikuisuusolento. Saan uuden ja täydellisen ruumiin.
- Tulen seisomaan viimeisellä tuomiolla. Olen vastuussa teoistani ja teoistani.
- Taivas ja kadotus on totta.
- Usko Jeesukseen on tie taivaaseen. En pääse sinne omin ansioin, vaan Jeesuksen ansioilla. Tähän turvaudun. Sen varaan laitan kaiken. ”All in”, kaikki pelimerkit Jeesukseen.
Ystäväni! Memento Mori – tiedä kuolevasi!
Kuoleman edessä ei unelmoida: Olisinpa tienannut enemmän rahaa tai ollut kauemmin työpaikalla. Moni muistelee läheisiä ja lapsuuden maisemia.
Kuoleman edessä kenraalit, presidentit, yritysjohtajat ovat samalla viivalla meidän tavallisten kanssa. Emme ole tuoneet maailmaan mitään, emme voi myöskään viedä.
Matkalle valmistautuminen
Kuoleman edessä tärkeä kysymys on se, minne olet matkalla? Miten valmistaudut kuolemaan ja ikuisuuteen?
Kun teemme lomamatkoja, luemme matkakohteesta ja teemme matkasuunnitelmia. Moni valmistautuu paremmin kanarianmatkalle kuin tärkeimmälle ikuisuusmatkalle.
Monikaan ei kiellä Jumalan valmistamaa pelastusta vaan hylkää sen välinpitämättömyyttään.
Jeesuksen kanssa ikuisuuteen lähtö on turvallista. Se on kuin laivamatka, jossa saattoväki täällä hyvästelee kyynelin, mutta vastassa Jeesus on pyhiensä kanssa riemuiten vastaanottamassa: Tervetuloa kotiin!
”Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.” (Psalmi 90:12)
”Autuaita ne, jotka tästä lähtien kuolevat Herran omina. He ovat autuaita, sanoo Henki. He saavat levätä vaivoistaan, sillä heidän tekonsa seuraavat heitä.” (Ilmestyskirja 14:3)
Rukous
Herra Jeesus, Vapahtaja.
Annan elämäni ja kuolemani sinun käsiisi.
Puhdista minut verelläsi ja
anna kaikki syntini anteeksi.
Jeesus, vain sinun armossasi voin lähteä täältä turvallisesti.
Tule Jeesus elämäni Herraksi ja Vapahtajaksi,
ole kanssani elämäni kaikkina hetkinä,
opeta minua elämään viisaasti
ja kanna minut kerran taivaan kotiin.
Aamen.
JAA TÄMÄ TOISILLEKIN
FACEBOOK – TWITTER – LINKEDIN