Lueskelin mitä Ronald D. Witherup kertoo katolisen kirkon uudesta evankelioimisesta. Kirjan nimi on ”Saint Paul and the New Evangelization” eli ”Pyhä Paavali ja uusi evankeliointi”. Kirjan sai tilattua iPadiin parissa minuutissa Amazonilta. Maksoin sähköisestä kirjasta noin 10 dollaria.
Katolisella kirkolla on nyt evankelioinnissa iso vaihde päällä. He ovat löytäneet innon, jonka toivoisin välittyvän myös omaan kirkkoomme. Ehkä Kansanlähetyskin, joka haluaa olla evankelioimisliike, voisi oppia jotain uutta.
New evangelization
Kirja pohtii ”uudelleen evankelioinnin” (new evangelization) merkitystä. Noin 39 vuotta sitten, vuonna 1975 paavi Paavali VI julkaisi ensyklikan Evangelii nuntiandi. Siinä hän käytti ensimmäistä kertaa sana uusi evankelioiminen. Myöhemmin Johannes Paavali II käytti ensimmäisestä kertaa termiä “new evangelization” matkallaan kotimaassa Puolassa kesäkuussa 1979.
Johannes Paavali II oli ennen paaviksi valintaansa toiminut Krakovan arkkipiispana. Nyt hän piti messun tuon vanhan kotikaupungin uudessa lähiössä, Nova Hutassa, jonka kommunistit olivat rakentaneet ja jossa edistettiin Puolaan uutta ateistista ja kommunistista mallia. Aiemmin kommunistit olivat jo yrittäneet estää joulunvieton (1973) kaupungissa, mutta kielto ei onnistunut paikallisten ihmisten vastustuksen tähden. Paavi tuli vierailulle tilanteeseen, jossa valtion johto suhtautui uskoon vihamielisesti. Siellä paavi kehotti kristittyjä julistamaan uskoaan ja uudelleen evankelioimaan tässä uudessa kristinuskolle haasteellisessa tilanteessa.
Redemptoris Missio
Huomattavin uutta evankelioimista edistävä teko Johannes Paavali II-lla oli hänen ensyklikansa Redemptoris Missio (1990). Siinä paavi käsittelee kolmea ihmisryhmää. Ensiksi ovat ne, jotka eivät ole koskaan kuulleet evankeliumia ja ovat evankeliumin ja lähetyksen kohteena. Toiseksi ovat ne, joka ovat vastaanottaneet kristillisen uskon ja elävät sitä todeksi. Kolmanneksi on ne, jotka ovat tämän ”uuden evankelioinnin” kohteena. He ovat ottaneet sanoman joskus vastaan, mutta muuttuneet penseiksi tai ehkä hylänneet sanoman kokonaan. Heidät täytyy sytyttää tuleen! Tässsä tarvitaan uutta evankeliointia, mikä oli tämän paavin ensyklikan Redemptoris Missio tavoite.
Mitä uusi evankeliointi ei ole?
Uudelleen evankeliointi ei ole uutta evankeliumin sanomaa. Evankeliumi on aina yksi ja sama kautta koko historian. Se on sama kaikkialla maailmassa. Uudelleen evankeliointi ei tarkoita vain uusia työmuotoja.
Kuusi näkökulmaa katolisen kirkon uudelleen evankelioimiseen
Uudelleen evankelioimisessa on kuusi näkökulmaa:
- Uusi evankeliointi on henkilökohtaista ja keskittyy Kristukseen. Se tähtää henkilökohtaisen uskon syntymiseen Jeesukseen Kristukseen. Evankelioimisen keskuksessa on persoona, Jeesus Kristus, joka maailman pelastajana kutsuu kaikkia yhteyteensä. Sekä Johannes Paavali II ja Benedictus XVI korostivat jatkuvasti uskoa henkilökohtaisena kohtaamisena ylösnousseen Herran kanssa. Evankeliointi ei ole vain kristillisen opin tai uskon totuuksien levittämistä. Siihen kuuluu kutsu henkilökohtaiseen uskonsuhteeseen Jeesuksen kanssa sekä suhde toisten uskovien, seurakunnan, kanssa.
- Uudelleen evankeliointi kutsuu kaikkia uskovia löytämään lähetysinnostuksen. Nyt kirkon ja kristittyjen tulee löytää sama into, joka oli luonteenomaista ensimmäisille kristityille kun he toimivat ja julistivat Pyhän Hengen voimassa. He halusivat jakaa evankeliumin totuutta kaikille ja joka paikassa. Paavi Benedictus XVI on uudelleen evankelioimisen yhteydessä puhunut myös pienten uskovien ryhmien puolesta (small groups of faithful, communidades de base). Nämä pienet ryhmät ovat tulleet tärkeiksi isoissa katolisissa seurakunnissa eri puolilla maailmaa. Jokaista katolista kutsutaan liittymään tähän uuteen lähetysinnostukseen.
- Uusi evankeliointi ei suuntaudu vain ulospäin vaan myös sisäänpäin. Koko kirkon toiminta on aina evankelioivaa, ulospäin suuntautunutta. Erityisesti se on ulospäin suuntautunutta siellä, missä Kristusta ei tunneta. Mutta uusi evankelioiminen on samalla sisäänpäin suuntautuvaa julistusta niille, jotka ovat jo tulleet tutuiksi kristinuskon sanoman ja Jeesuksen kanssa, mutta jotka eri syistä ovat jättäneet uskon tai muuttuneet välinpitämättömiksi. Uusi evankeliointi kohdistuu sekä uskoviin että ei-uskoviin.
- Uusi evankeliointi ei kohdistu vain yksilöihin vaan myös kulttuureihin. Se pyrkii johdattamaan modernia kulttuuria kosketukseen Jeesuksen Kristuksen kanssa ja mahdollistaa ihmisten kääntymisensä evankeliumin puoleen. Tämä on rohkea yritys. Se on enemmän kuin vain evankeliumin julistaminen yksilöille, mikä on kirkon tehtävä kaikkina aikoina. Kirkon tulee toimia tilanteessa, jossa maallistuminen ja kirkonvastaisuus leviävät. Täytyy löytää uudet tavat evankeliumin julistamiseen ja yhteiskunnan muuttumiseen, jotta Jumalan sana olisi arvossa ja yhteisöstä tulisi parempi yhteisö kaikille ihmisille. Yhteiskunnallista vaikuttamista on muun muassa paavin toiminta Twitterissä (2012) ja Facebookissa, joilla pyritään saamaan yhteyttä erityisesti nuoriin.
- Evankelioimisen tehtävä ei ole tarkoitettu vain lähetystyöntekijöille, papeille ja alan asiantuntijoilla vaan jokaiselle kristityille. Kaikkia kastettuja kutsutaan tekemään opetuslapsia (Matt 28:16-20). Uskon levittäminen kuuluu koko kirkolle. Kirkon tehtävä on kutsua kristityt elämään uskoaan todeksi elämän eri tilanteissa, kokemaan Kristuksen läsnäoloa ja olemaan evankelistoja omassa elämässään.
- Evankeliointi kutsuu ihmisiä prosessiin, jossa ihmiset sitoutuvat Herraan Jeesukseen siten, että heidän koko elämänsä muuttuu. Jo Paavi Paavali VI puhui täydellisestä prosessista (complex process) evankelioinnissa (Evangelii Nuntiandi 24). Tämähän on Paavalin ajatus. Hän puhui ”uudesta luomuksesta” niistä, jotka ovat Kristuksessa (2 Kor 5:17) ja toteaa myös, että ympärileikkaus ei ole mitään eikä ympärileikkaamattomuus vaan uusi luomus (Gal 6:15). Uusi elämä Kristuksessa tuo muutokseen arkeen. Tähän kuuluu uudenlainen elämäntapa Jeesuksen yhteydessä sekä pyhään, Jumalan tahdon mukaiseen elämään pyrkiminen.
Tämä oli ensimmäinen kirja jonka luin katolisen kirkon uudesta evankelioimisen aallosta. Evankelioiminen tulee nousemaan tärkeämpään asemaan myös omassa luterilaisessa kirkossani. On valitettavaa, että evankelioimisen teologia on jäänyt taka-alalle vaikka suurin osa kansastamme ei tunne kristillisen uskon perusteita ja on vieraantunut seurakuntien toiminnasta. Miten kertoa Vapahtajasta siten, että ihmisisä herää halu seurata häntä?
Sydämen palon pitää olla ensin kertojassa.
Tulella on tapana tarttua.