Puheenjohtajan testamenttisanat Kansanlähetysliikkeelle: Totelkaa taivaallista näkyä!

Eino J. Honkasen testamentti-puheenvuoro kansanlähetysliikkeelle Kansanlähetyspäivillä Tampereella 1983

Pastori Eino J. Honkanen toimi muun muassa Uusi Tie –lehden päätoimittajana ja Kansanlähetyksen hallituksen ensimmäisenä puheenjohtajana. Löysin työhuoneeni kansioista monisteen, jossa luki otsikkona sanat: Eino J. Honkasen testamentti-puheenvuoro kansanlähetysliikkeelle Kansanlähetyspäivillä Tampereella 1983. Lisäsin tekstiin väliotsikot.

---

Teksti: seuraavan sunnuntain epistola, Apostolien teoista Paavalin sana: ”Minä en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä.”

Tässä on Paavalin työn salaisuus: Ellei Herra saa antaa meille tätä näkyä, ellei Herra saa uudistaa meille tätä näkyä, niin että sille elämme ja siitä palamme, niin elämämme on oikeastaan turha.

Hyvät ystävät! Kansanlähetyspäivät ovat toisen kerran Tampereella sen historian aikana. Ensimmäisen kerran kokoonnuimme -67 Tampereen yliopistolla. Silloin Suomen Kansanlähetys oli toiminut pari kuukautta. Silloin meillä oli näky, oli kivet ja halot.

Tuolla yliopiston juhlasalissa kokoontui joukko ystäviä, jotka tunsivat tämän näyn omakseen, jotka syttyivät sille näylle ja niin oli kymmeniä nuoria, jotka olivat valmiita lähtemään lähetyskentille, jos siihen vain avautuu mahdollisuus. Siitä se alkoi.

Hyvät ystävät! Me olemme nyt juurillamme. Oli aika uskallettua koota kesäjuhlille kansaa. Rohkenen sanoa: Siihen ajoi näky, joka oli vallannut.

Rohkenen sanoa niistä Kansanlähetyspäivistä: ”Me emme voineet olla tottelematta taivaallista näkyä”.

Uskollisuus näylle

Se joukko ja ne nuoret, jotka olivat valmiita lähetyskentille, nehän tulivat sinne eteen, monta kymmentä nuorta. Se osoitti, että se oli Herran antamaa näkyä. Meidän on annettava Herran kysellä nyt, onko se näky, jolla liikkeelle läksimme, jonka kautta Herra kutsui meitä liikkeelle, onko se myös tänään meidän omakohtainen näkymme. Olemmeko olleet uskollisia sille näylle? Olemmeko valmiit vannomaan uskollisuutta Herralle tänään? ”Sitä tässä huoneenhaltijalta ennen muuta vaaditaan, että hänet havaitaan uskolliseksi”, muistuttaa Paavali. Muistamme Habakukin kirjata Herran sanan: ”Muista näky ja piirrä se selvästi tauluihin niin, että sen voi juostessa lukea.”

Ei riitä, että olemme kerran saaneet sen näyn. Herra kysyy uskollisuutta ja ennen muuta uskollisuutta. Siksi se näky on kirjoitettava niin, että sen voi juostessakin lukea. Juostessa, työn keskellä, kaikissa paineissa. Tiedämme, että tällainen työ, lähetystyö, sisälähetystyö, jonka olemme saaneet, antaa monenlaista juoksua, monenlaista kiirettä. Talous painaa ja milloin miltäkin puolelta tulee painetta. Näky voi helposti siinä unohtua. Voimme unohtaa sen olennaisimman. Ehkä jonkinlainen taistelumieli säilyy, mutta taistelemme kuin ilmaan hosuen, umpimähkään ja sellainen on turhaa. Onko näky pysynyt selvänä niin, että sen juostessakin voi lukea, silmien edessä.

Kristityllä oltava suuri näky

Tunnettu kansainvälinen nuorisotyöntekijä, John Ermot, joka vaikutti voimallisesti ennen sotia, toisti yhtenä tunnusajatuksenaan nuorille: Nuori ei voi tulla suureksi ilman suurta näkyä.
Ja totta on, että niitä, joita Herra on saanut käyttää siunaukseksi, joiden elämällä on ollut merkitystä, on ollut koko elämää hallitseva näky.

Mooseksesta Heprealaiskirjeessä sanotaan: ”Koska hän ikään kuin näki sen, mikä on näkymätön, hän kesti.” Ja me voisimme puhua monista Jumalan ihmisistä, joita Jumala on saanut käyttää. Heillä on ollut näky, joka on vallannut heidän elämänsä, jolle he ovat olleet uskollisia kaikessa.

Näkyjen ihmisiä tarvitaan

Mutta Vanhassa testamentissa sanotaan eräästä vaikeasta ajasta: ”Jumalan sana oli harvinainen, eivätkä näyt olleet tavallisia”.

Tuntuu kuin meidän aikanamme suuri määrä olisi näin. Näkyjen ihmiset ovat vähän hassuja. On hartaita uskovia ihmisiä, mutta vähän tosi näkyjen ihmisiä, heitä ei kestetä. Mukaudutaan maailmaan. Maailma antaa niistä haasteita. Puhutaan maailmaan haasteista. Se on pop, mutta ei Herran antama näky.

Tänä vuonna vietetään Lutherin juhlavuotta. On puhuttu paljon Lutherista. Älkäämme unohtako Lutherin näkyä, joka antoi hänelle rohkeutta niin, että kun hän oli menossa Wormsiin vastaamaan kirjoituksistaan, monet sanoivat: Älä mene sinne, sinun käy huonosti. Niin Luther sanoi: Vaikka Wormsissa olisi perkeleitä niin paljon kuin on tiiliä katolla, menisin minä sinne sittenkin. Niin, niin meni ja voitti, sillä hänellä oli näky, jonka hän oli saanut Herralta. Siitä on nyt 500 vuotta. Kiitämme tänään siitä Herraa ja ylistämme Lutheriakin.

Näky Jeesuksesta ja hänen antamasta tehtävästä

Tämä näky ei merkitse sitä, että meidän pitäisi olla semmoisia ihmisiä, jotka saavat unia ja ilmestyksiä, ja menevät niitten mukana. Se tarkoittaa näkyä, joka on saatu Jumalan sanasta, Raamatusta. Se liittyy sanaan.

Se, että meillä on elämäämme kannattava näky Jumalan valtakunnasta, Jumalasta, Jeesuksesta, joka tuli ihmiseksi meidän keskellemme, joka kärsi ristillä, joka ylösnousi, joka korotettiin Isän oikealle puolelle ja vaikuttaa ja tekee työtään Isän oikealla puolella vielä tänäänkin, joka toimii Pyhässä Hengessä, ja joka on tuleva takaisin.

Kun Paavali puhui tuosta näystä, niin se oli näky Jeesuksesta. Hän muisti ja häntä hallitsi se päivä, kun hän oli joutunut Jeesuksen eteen. Jeesus kohtasi. Se oli näky Jeesuksesta. Myös Jeesuksen antamasta tehtävästä. Se oli elämää kannattava ja hallitseva asia. Meillä voi olla Raamatun sanoja, mutta jos meillä ei ole tällaista laajempaa näkyä, me voimme käyttää niitä sanoja hyvin omalla tavallamme.