Kahden ystäväni elämäntyötä kuvattiin Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä. Arvostaen ihailen Kaija Martinin ja Seija Järvenpään palvelutehtävää ja elämää. He ovat esikuvia monelle. Myös minulle.
He tekivät työtä, josta ei puhuttu paljoa julkisuudessa. Joskus he kertoivat kärsivänsä siitä, että Suomessa muutamat seurakunnat ja seurakuntien päättäjät mitätöivät heidän ja työnantajansa työtä. Mutta silti toimintaa köyhien lähimmäisten hyväksi oli vaan jatkettava. Rakkauden vuoksi.
Kun surmatut Seija ja Kaija tuotiin kotimaahan, he saivat uskomattoman hienon vastaanoton lentokentällä. Pian myös valtakunnan radio ja televisio kertoivat sankarien kotiuttamisesta.
Minäkin itkin. Surusta. Mutta samalla kunnioituksesta, jota näille kahdelle osoitettiin.
Mietin, mahtoiko Vapahtajamme Jeesus Kristus nousta Jumalan oikealla puolella seisomaan tervehtiäkseen kahta Heratista saapuvaa ystäväänsä. ”Tervetuloa kotiin!”
*Seija ja Kaija haudattiin elokuun lopussa kotimaan multaan. Pidin siunauspuheen Seija Järvenpään hautajaisissa.