Sadrak, Meesak ja Abed-Nego

Danielin kolme ystävää

DANIELIN KOLME YSTÄVÄÄ – Rohkeutta vastustaa väärä jumalanpalvelemista. Opetus Raamattuavain-ohjelmassa Radio Deissä 11.3.2020.

Daniel oli viety monen muun kanssa Babylonian pakkosiirtolaisuuteen noin 600 vuotta ennen Kristuksen syntymää. Sinne vietiin monia muitakin lahjakkaita kuten Hananja, Miisael ja Asarja. Heille oli pakkosiirtolaisuudessa annettu uudet nimet: Sadrak, Meesak ja Abed-Nego. He olivat kohonneet Babylonian kuninkaan hovissa merkittävään asemaan.

Ketä palvelen?

Erään kerran Sadrak, Meesak ja Abed-Nego joutuivat tiukkaan paikkaan.

Babylonian uskonnoissa palvottiin kuvapatsaita. Sellaisten raunioita tuolla alueella on vieläkin. Kuningas Nebukadnessar rakensi kultaisen kuvapatsaan, jota kaikkien tuli kumartaa. Kuningas kutsui kaikki johtajat kuvapatsaan vihkimisjuhlaan. Satraapit, käskynhaltijat, maaherrat, neuvonantajat ja muut virkamiehet tulivat patsaan eteen. Kuningas antoi käskyn: Kun muusikkojen soitto alkaa, jokaisen tulee kumartaa kultaista kuvapatsasta!

Minulle tämä on kaikkein suurimmista kertomuksista Raamatussa. Kuvittelen mielessäni kuuman aavikon, auringon paahteen, suuren väkijoukon ja kuninkaan käskyn kumartaa. Mutta kolme miestä seisovat tikkusuorassa.

Uusi koetus

He pysyivät uskollisena Jumalalle. Vihainen kuningas antoi vielä yhden mahdollisuuden:

”ellette kumarra, niin teidät heti paikalla heitetään tuliseen pätsiin; ja kuka on se jumala, joka pelastaa teidät minun kädestäni?”

Sadrak, Meesak ja Abednego vastasivat ja sanoivat kuninkaalle:

”Nebukadnessar! Ei ole tarpeellista meidän vastata sinulle tähän sanaakaan.

Jos niin käy, voi meidän Jumalamme kyllä pelastaa meidät tulisesta pätsistä, ja hän pelastaa myös sinun kädestäsi, kuningas.

Ja vaikka ei pelastaisikaan, niin tiedä se, kuningas, että me emme palvele sinun jumaliasi emmekä kumartaen rukoile kultaista kuvapatsasta, jonka sinä olet pystyttänyt.” (Daniel 3)

Heidät heitettiin tuliseen uuniin, jossa heidän keskelleen ilmestyi neljäs hahmo. Tuli ei hävittänyt heitä, ja kuningas pyysi heitä tulemaan uunista pois.

Kirkko pakkosiirtolaisuudessa uusien arvojen keskellä

Meidän aikamme muistuttaa Juudan kansan pakkosiirtolaisuuden aikaa. Meillä on ehkä muistoissa ajat, jolloin kirkot, kristinusko ja kristityt olivat hyvinkin arvostettuja. Olemme joutuneet tilanteeseen, jossa on uudet arvot ja lait. Miten säilytämme uskomme ja selkärankamme Sadrakin, Meesakin ja Abed-Negon tavoin?

Kristinuskon elinvoimaisuuden säilyttäminen

Kristillisyys uuden antikristillisen ajan puristuksessa voi säilyttää elinvoimaisuutensa. Ensiksi jos se pitäytyy Raamattuun ja sen mukaiseen todellisuuskäsitykseen. Raamattu antaa pohjan arvioida aatevirtauksia, mutta ennen kaikkea se kertoo, Jumalan tahdon. Raamattu auttaa oman kristillisen identiteetin vahvistamisessa. Toiseksi kristityt tarvitsevat aidon suhteen Jeesukseen Kristukseen. Usko on ennen kaikkea suhdetta kolmiyhteiseen Jumalaan. Kolmanneksi kristittyjen tulee pitää yhteyttä toisiinsa. Tässä jumalanpalvelus ja muut yhteisöt ovat tärkeitä. Uudet kristityt tarvitsevat kokeneempien ja vanhempien kristittyjen tukea ja myös kertomuksia, miten Jumala on auttanut vaikeissa tilanteissa. Neljänneksi kristinusko säilyttää elinvoimaisuutensa vaikeissakin tilanteissa, kun osoitamme ystävällisyyttä ja rakkautta niille, jotka eivät usko. Viidenneksi kristillisen uskon elinvoima nousee uskovien henkilökohtaisesta Kristus-todistuksesta.

Uudistuminen ulkoisen paineen keskellä

Sadrak, Meesak ja Abednego samoin kuin koko Juudan kansa pakkosiirtolaisuudessa joutuivat aivan uudenlaisten haasteiden eteen. Kotona Jerusalemissa he eivät joutuneet pohtimaan, mitä tehdä, kun valtiovalta käskee kumartamaan epäjumalille. Uudessa tilanteessa, he pysyivät Jumalalle uskollisena. Vaikka pakkosiirtolaisuus oli Jumalan rangaistus kansalle, se oli myös uuden alkamisen aika. Jumala loi kansan keskellä uutta rohkeutta ja luottamusta.

He eivät suostuneet epäjumalanpalvelukseen. He eivät suostuneet antamaan periksi valtakunnan väärille käskyille. He eivät ajatelleet: ”Ei sillä ole väliä annammeko vähän periksi!”.

Vaara on siinä, että kun annamme ajan hengelle periksi tai yritämme muuttaa sanomaamme, että se hyväksyttäisiin paremmin, se muuttuu pian niin paljon, ettei sitä tunnista enää alkuperäiseksi. Silloin emme ole totuuden palvelijoita.

Rukoile, rukoile, rukoile!

Rukoile kristikunnan puolesta maassamme. Rukoile pastoreiden, piispojen, paimenten puolesta, että voimme näyttää omassa elämässämme esimerkkiä Jumalan palvelemisesta. Rukoile hengellisiä johtajia, joille Jumalan sana merkitsee myös käytännön ratkaisuissa jotain.

Syvenny itse Jumalan sanaan.

Rohkeutta

Rohkeus ei tarkoita, ettemme pelkäisi. Rohkeus on sitä, että toimimme eri tilanteissa oikein vaikka sydän olisi kurkussa ja ääni ja jalat värisevät.

Rohkeus on siinä, että toimimme oikein vaikka pelkäämme.


Tämä kolmas osa Raamattuavain-opetussarjassa, jonka nimenä on ”Rohkeutta Baabelin vankeudessa”. Tämän jakson nimenä on ”Danielin kolme ystävää – rohkeutta vastustaa väärää jumalanpalvelusta”. Ohjelma kuuluu Radio Dein taajuuksilla. Ohjelma on kuultavissa avaimia.net -sivulla.

Share:

Author: Mika Tuovinen

Kirjoittaja on luterilaisen kirkon pappi, joka johtaa Kansanlähetystä. Sydämenasiana lähetystyö ja se, että tavallinen suomalainen voisi löytää uskon Jeesukseen elämän voimavaraksi ja pelastukseksi. Vuoden 2020 loppuun asti työpaikkani on Kansanlähetys. Voit käydä tutustumassa uuteen työpaikkaani Mission Europeen.

Vastaa