Usko ja epäusko
Joh. 9: 24–38
Johanneksen evankeliumin 9. luvun kaari on mielenkiintoinen. Jeesus näkee tien sivussa sokeana syntyneen miehen. Opetuslapset esittävät ajalle tyypillisen kysymyksen: Kenen synnistä tuo sairaus johtuu? Jeesus vastaa: Sokeus ei ole seurausta synnistä, ja nyt haluan parantaa hänet Jumalan kunniaksi. Jeesus sylkäisi maahan, valmisti syljestä tahnaa, siveli sitä miehen silmiin ja sanoi: ”Mene Siloan altaalle ja peseydy.” Mies teki niin ja parantui.
Parantumisesta alkoi tapahtuneen selvittely. Kotikulmilta mentiin fariseusten puheille saamaan selkoa tapahtuneesta. Fariseukset eivät uskoneet parantumiskertomusta, ja paikalle haettiin miehen vanhemmat. He myönsivät, että tämä nuori mies oli syntynyt sokeana ja nyt näkee, mutta he varoivat ottamasta kantaa parantajaan. Ja sitten parantunut tuotiin taas fariseusten eteen. Häntä käsketään todistamaan, että Jeesus on syntinen. Parantunut ihmettelee ja sanoo: Onko hän syntinen, sitä en tiedä, mutta sen tiedän, että minä joka olin sokea, nyt näen! Ja miten syntinen mies, voisi tehdä näin suuria ihmeitä. Uskon, että hän on Jumalan mies! Tämän vuoksi sokeana syntynyt ja näkönsä saanut ajettiin pois heidän keskeltään ja synagogan osallisuudesta (katso 9:22 ja 9:35). Jeesus etsii miehen, ja haluaa johdattaa uskoon. Käydään keskustelu: ”Uskotko Ihmisen Poikaan?” ”Kuka hän on?” ”Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi.” ”Minä uskon, Herra”. Tämän jälkeen mies lankesi maahan Jeesuksen eteen. Kertomus päättyy Jeesuksen sanoihin fariseuksille osoitetuista sanoista sokeista ja näkevistä.
*
Tämän sunnuntain teema luterilaisessa kirkossa on ”usko ja epäusko”. Evankeliumitekstissä kerrotaan uskonnon ammattilaisista fariseuksista. He olivat juutalainen kansallisuskonnollinen puolue, jotka ottivat vakavasti Vanhan testamentin ja pyrkivät elämään sen mukaan. Mutta tässä heitä pidetään epäuskon esimerkkinä. He kuulivat ja näkivät Jeesuksen sanat ja teot, mutta hylkäsivät hänet. Epäusko on Jeesuksen tietoista hylkäämistä.
Mitä usko on? Se on ihmisen myönteinen vastaus Jumalan kutsuun. Kristillinen usko turvautumista Raamatun ilmoittamaan Jumalaan.
*
Teologiassa usko on ymmärretty myös kaksiosaisena. Ensiksi usko on nähty ihmisen henkilökohtaisen vakaumuksena, henkilökohtaisena uskona. Tämä usko ei kerro vielä mitään uskon sisällöstä. Se kertoo siitä, että ajatuksissa on tapahtunut jotain. Tämä usko on tärkeää, mutta se ei ole vielä kristillistä pelastavaa uskoa.
Teologiassa sanaa usko käytetään myös uskomme sisällöstä. Uudessa testamentissa tämä näkyy varsinkin Paavalin paimenkirjeissä eli kirjeissä Timoteukselle ja Tiitukselle. Usko tarkoittaa sitä kristillistä opetusta, sisältöä, jota Paavali vei ja julisti eteenpäin. Myöhemmin kristillisen uskon kohde ja sisältö on esitetty meille ytimekkäästi kolmessa uskontunnustuksessa.
Uskossa on siis kaksi osaa: henkilökohtainen usko ja uskon sisältö. Kumpaa me tarvitsemme? Ehdottomasti molempia.
*
Jos korostetaan vain uskon henkilökohtaisuutta, mutta ei uskon sisältöä, ollaan alttiita väärille uskontulkinnoille ja väärälle uskon sisällölle. Voi olla, että kirkon ja uskovien keskuuteen tulee ihmisiä, joilla on vahva into ja usko, mutta vakaumuksen ja uskon sisältö ei pysy klassisen kristinopin puitteissa. Pelkkä uskomisen ja vakaumuksen palo ei vielä kerro, että kyseessä on kristillinen usko.
Jos korostetaan ja opetetaan vain uskon sisältöä, eikä puhuta uskon henkilökohtaisuudesta mitään, kristinusko mielletään helposti faktaksi, jolla ei ole lopulta minulle sen suurempaa merkitystä kuin vaikkapa sillä, että Liechtensteinin pääkaupunki on Vaduz. Täman kaltaisesesta uskosta Raamattu sanoo, että paholainenkin uskoo Jumalan olemassaolon ja varmaan tietää kristinuskon totuudet. Siteerasi jopa Raamattua Jeesuksen kiusauksissa.
Kirkossa tarvitaan – ja jokainen kristitty tarvitsee – sekä henkilökohtaisen vakuuttuneisuuden että tiedon uskon sisällöstä. Molemmat ovat syvimmiltään Jumalan lahjaa: Jumala synnyttää uskon ja Jumala on antanut myös henkilökohtaisen uskon kohteena olevan sisällön, joka on lopulta hän itse.
*
Minulle tärkeä uskoon liittyvä Raamatun jae on tämä: ”Jokainen joka huutaa avuksi Herran nimeä pelastuu!” (mm. Room. 10:13). Tässä usko määritellään sellaiseksi, mihin jokainen pystyy: Usko on Jumalan avuksi huutamista. Toinen minulle tärkeä uskoon liittyvä jae löytyy edesmenneen äitini Raamatun sisäkannessa käsin kirjoitettuna. Hän sai tuon Raamatun uskoontullessaan viiden lapsen äitinä samalla kun odotti kuudetta eli minua: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi” (Ap.t. 16:31). Laita luottamuksesi Jeesukseen.
Uskoontulo
Evankeliumitekstissä yksi ihminen, sokeana syntynyt, mutta näkönsä saanut mies tulee uskoon. Fariseukset hylkäävät uskon Jeesukseen. Tässä on kaksi suhtautumista uskoon: toinen hylkää, toinen ottaa vastaan.
Minä en osaa sanoa tarkkaa aikaa, milloin oikein tulin uskoon. Lapsuudessa oli monia vaiheita, kun Jumalan tuntui tulevan lähelle ja halusin tietoisesti uskoa häneen. Eräs ratkaiseva hetki uskon tiedostamisessa oli toukokuussa 1980, jolloin olin Jyväskylän Hipposhallissa hengellisessä kokouksessa. Siellä 13-vuotiaana tein päätöksen: Haluan seurata Jeesusta. Tarkkaa uskoontulon aikaa ei ole välttämätöntä tietää. Tärkeintä on se, että tänään uskon Jeesuksen Kristukseen.
Uskon löytämisen kertomuksia on niin paljon kuin uskoviakin. Tämän päivän evankeliumiteksti on eräs uskoontulokertomus, henkilökohtainen todistus.
Todistuspuheenvuoron lyhyt kaava
Sokea näkönsä saanut mies kertoo, mitä Jeesus on hänelle tehnyt. Usko on tarkoitettu jaettavaksi. Tässä todistamiselle annetaan yksinkertainen malli: kerro siitä, mitä ITSE olet kokenut ja mitä Jeesus on SINULLE tehnyt. Kerro toisille, mitä usko sinulle merkitsee.
Usko on aina uskoa Jeesukseen. Luottamusta siihen, että Jeesus kantoi minun syntieni rangaistuksen vuodattaessaan sovintoverensä Golgatalla.
Uskon, jotta ymmärtäisin
Uskovan ei tule tarkkailla omaa uskoaan, sen suuruutta tai laatua, vaan lukea Raamatusta, mitä Jeesus on hänen puolestaan tehnyt. Usko ihmettelee Jeesuksen tekoja minun puolestani. Siinä usko kasvaa ja vahvistuu. Kun uskovan huomio kiinnittyy omaan uskoonsa, usko tuntuu katoavan.
Menneiden sukupolvien teologit käyttivät latinankielistä sanontaa ”credo ut intelligam” – uskon, jotta ymmärtäisin. Uskon kolmiyhteiseen Jumalaan, jotta ymmärtäisin, millainen tämä maailma on. Uskon, sillä se vastaa elämäni suuriin kysymyksiin. Uskon, sillä uskon avulla näen, millainen Jumala on, mikä on ihmisen tehtävä maailmassa ja mihin olen matkalla tämän elämäni jälkeen. Jos en uskoisi, olisin keskellä pimeyttä ja tietämättömyyttä. Juuri usko antaa näkökyvyn.
Usko auttaa sinut näkemään asioita, joita et aiemmin nähnyt lainkaan. Usko ei sulje silmiä todellisuudelta, vaan avaa silmät näkyvälle ja näkymättömälle todellisuudelle.
Englantilainen kirjailija C.S. Lewis sanoi: ”En usko auringonnousuun siksi, että näen sen, vaan siksi, että sen valossa näen kaiken muun.”
Jos elämässä tai maailmassa on jotain asioita, joita en ymmärrä, uskon saavani häneltä joskus vastauksen.
Uskotko Jeesukseen?
Haluan esittää sinulle yhden kysymyksen: Joko sinä uskot Jeesukseen, Jumalan poikaan, joka kuoli sinun puolestasi ristillä, nousi kuolleista, astui taivaaseen ja tulee kerran tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Siitä riippuu sinun ikuisuuskohtalosi. Jos vastaat: ”Kyllä uskon!” Kiitä Jumalaa, että hän on avannut sinulle uskon oven. Jos joudut vastaamaan: ”En tiedä!” on aika selvittää asia. Jos vastaat: ”En usko!” ei ole ehkä liian myöhäistä pyytää Jeesukselta lahjaksi uskoa.
Rukous
Herrani Jeesus Kristus,
avaa ymmärrykseni näkemään sinun suuruuttasi ja rakkauttasi.
Haluan, että olet minun Herrani ja Vapahtajani.
Anna minulle usko, joka yhdistää minut sinuun ja vie minut ikuiseen valtakuntaasi.
Tuon eteesi syntini, jotka erottavat minut sinusta.
Anna ne ristillä vuotaneen veresi tähden anteeksi.
Kiitos, että kuulet rukoukseni.
Aamen.
Teksti päivitetty 16.10.2020
Usko saadaan kasteessa kol: 2:12. Usko on Jumalan ominaisuus. Me olemme synti olemukseltamme, emmekä muutu olemukseltamme mitenkään muuksi, uskosta huolimatta. Jumala on olemukseltaan vanhurskas ja takkaus. Meidät luetaan vanhurskaiksi täällä, mutta olemme vasta tuolla puolen olemukseltamme vanhurskaita. Jumala ei rakasta meitä meidän olemuksemme takia, vaan oman olemuksensa tähden. Sen tähden ei meidn teotkaan kelpaa Hänelle, ellei ne ole Hänen vaikuttamiaan meissä.
1 Kor 1:30 ”viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi”. Jos noista 4:stä asiasta otetaan jotain ihmisen ominaisuuteen, niin on usko fariselaista epäuskoa. Paras olla itse syntinen, niin voi vajavuuteensa pyytää ymmärrystä, niinkuin itsekin toteat.
En kirjoita sitä varten, ettet asiaa ymmärtäisi, vaan jakaakseini oman ymmärrykseni kanssasi. Noin minä ymmärän, ehkä en kaikkea kuitenkaa, mutta näin vaellukseni tässä vaieessa. T. maunoh