Voiko kristinusko menettää ytimensä eikä kukaan huomaa sitä? Kirkoissa arki toimii, kaikki pelaa, mutta kukaan ei pohdi, miksi tätä kaikkea tehdään?
Omalle ystäväjoukolle kirjoitin:
Piispa Eero Huovinen joskus totesi ”Ei edes kioskinpitäjä pärjää, ellei hän joka päivä kysy, mikä tarkoitus tällä työllä on.” Koripallovalmentaja Henrik Dettmann kysyi erään maajoukkueen tähdiltä: ”Miksi pelaatte koripalloa?” Tuota ei oltu kysytty. Pelattiin vaan. Onneksi hyvin.
Kristikunnan historiassa ydin on monesti uhannut kadota.
Se ei tapahdu yhdessä yössä. Se tapahtuu hitaasti ja huomaamatta. Painopiste siirtyy vähän kerrallaan sivuun.
Vuonna 1517 Martti Luther nousi vastustamaan katolisen kirkkonsa väärinkäytöksiä. Hän ei yrittänyt keksiä uutta uskoa vaan hän halusi palauttaa kristinuskon takaisin sen ytimeen.
Siksi reformaatio ei ole vain historiallinen tapahtuma vaan se on kutsu jatkuvaan uskon ytimen ja kirkon olemassaolon kirkastamiseen.
Neljä sanaa, jotka muuttavat kaiken
Uskonpuhdistuksen ytimessä ovat niin sanotut solat eli neljä ”yksin”-lausetta. Ne eivät ole vain teologisia iskulauseita. Ne ovat hengellisen elämän perusta.
Yksin Kristus (solus Christus)
Kristinuskon keskus ei ole oppi, järjestelmä tai arvomaailma. Se on persoona: Jeesus Kristus.
Silti meidän ajassamme Kristus voi hämärtyä. Tilalle tulee epämääräinen hengellisyys, yleinen ”usko johonkin”, tai arvot ilman Vapahtajaa.
Mutta ilman Kristusta ei ole kristinuskoa.
Yksin uskosta (sola fide)
Pelastus ei synny suorittamisesta tai hengellisestä ponnistelusta. Pelastuksen perusta on Jeesus Kristus ja hänen sovitustekonsa meidän puolestamme. Tämä otetaan uskolla vastaan.
Meillä on taipumus rakentaa omaa kelpaavuuttamme teoilla, joilla luulemme ansaitsevamme Jumalan armon ja pelastuksen. Kun yritämme perustaa pelastustamme oman itsemme varaan, kadotamme kristillisen uskon.
Yksin usko Jeesukseen Kristukseen pelastaa. Koska pelastus on uskosta, myös uskoa tarvitaan. Usko tekee pelastuksesta henkilökohtaisen, jolloin voimme sanoa: ”Minä uskon”.
Yksin armosta (sola gratia)
Pelastus on Jumalan lahja, joka on mahdollista yksin Jeesuksen Kristuksen persoonan ja sovituskuoleman ja ylösnousemuksen vuoksi. Tämä otetaan uskolla vastaan.
Sana ”yksin” viittaa siihen, että pelastus ole osittain armosta, vaan kokonaan armosta. Se on Jumala lahja uskovalle. Pelastus ei ole palkka teoistamme vaan lahja.
Yksin Raamattu (sola scriptura)
Kolme edellistä kuvaa sitä, miten voimme saada pelastuksen synneistämme ja niiden rangaistuksesta (kadotus).
Yksin Raamattu -näkökulma kertoo, että meillä on yksi täysin luotettava lähde, joka kertoo meille, mitä Jumala antaa ja odottaa.
Suomen evankelisluterilaisen kirkon kirkkojärjestyksen 2 § mukaisesti kirkossa on tutkittava ja arvioitava Raamatun avulla:
Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.
Yksi aikamme huolestuttava piirre on Raamatun tuntemisen vähäisyys myös kristittyjen keskellä. Henkilökohtainen Raamatun lukeminen ja raamattupiirien määrä on vähentynyt.
Kristillisessä kirkossa opetuksissa, saarnoissa ja kannanotoissa tulee vedota enemmän siihen, mitä Raamattu sanoo.
Kristikunnassa Raamattu ei ole vain yksi ääni muiden joukossa, vaan se on Jumalan ilmoitus, joka kutsuu meitä elämään ja uskomaan todeksi sen, mitä se sanoo. Toki Raamatun lukemiseen liittyy myös tulkintaa, mutta uskonpuhdistuksen ydin oli ajatus, että perusopetuksessaan Raamattu on selkeä (latinaksi claritas Scripturae).
Reformaatio ei ole ohi
Jokainen näistä neljästä on haastettuna sekä kristityn omassa elämässä, kirkossa ja koko kristikunnassa.
- Yksin Kristus (solus Christus).
- Yksin uskosta (sola fide).
- Yksin armosta (sola gratia).
- Yksin Raamattu (sola scriptura).
Tänäänkin:
- Kristus voi jäädä sivuun.
- Usko vaihtua suorittamiseksi.
- Armo muuttua ansaitsemiseksi.
- Raamattu jäädä omien ajatusten ja ajan hengen alle.
Siksi reformaatio ei ole ohi. Tarvitsemme jatkuvaa uskonpuhdistusta seurakunnissa, kirkoissa, kristillisessä järjestöissä ja omassa elämässämme.
Ennen kaikkea meidän tulee kristikunnassa sekä omassa elämässämme ja opetuksessamme pitää Jeesusta Kristusta kirkkaana tähtenä. Puhumme hänestä, kutsumme uskomaan häneen ja kiitämme häntä pelastuksen aarteita.
Mika Tuovinen – kirjoitettu 31.10.2014 ja muokattu 18.3.2026.