Uskoontuloista

En muista aikaa, jolloin uskosta on puhuttu niin avoimesti julkisuudessa kuin nyt. Lehdissä on monia kertomuksia erityisesti nuorten uskoontuloista.

Tässä on tapahtunut iso muutos.

Jos vanhemmalle sukupolvelle usko ja siitä kertominen on ollut jonkinlainen tabu, monet nuoret kokevat sen ihan luonnollisena asiana.

Muutosta kuvaa tänä vuonna julkaistu valtakunnallinen nuorisobarometri. Nuoret ovat valmiita puhumaan maailmankatsomuksista ja antavat tilaa toisillekin.

Nuorisobarometrin mukaan nuoret haluavat, että uskosta ja maailmankatsomuksesta puhutaan. Vanhempi ikäluokka on halunnut pitää koulut ja työpaikat uskontoneutraaleina. Nuoret ovat eri mieltä! Nuorten enemmistö (86%) on eri mieltä, että ”kaikilla tulee olla oikeus puhua uskonnostaan ja katsomuksestaan koulussa.”

Myös kristityillä on oikeus pitää kouluissa uskoa rohkeasti esillä. Sitä jopa odotetaan. Moni onkin lähtenyt rohkeasti liikkeelle.

Kolmikymmpisenäkin voi tulla uskoon, mutta ei tarvitse odottaa sinne asti

Moni nuori tajuaa jo ennen rippikouluikää sen, mistä kolmikymppisenä kääntynyt railakasta elämää vietäänyt Augustinus (354-430) kertoi:

Sinä Jumala olet luonut meidät itseäsi varten ja sydämemme on levoton, kunnes se löytää levon sinussa.

Luterilaisen kirkon perustajahahmo Martti Luther (1483-1546) koki nuoruudessa Jumalan pelastavan hänet rajuilmassa ja hän lupasi lähteä luostariin. Hänet vihittiin papiksi, hän opiskeli teologian tohtoriksi ja opetti yliopistossa toisia. Hänelle uskon olemus aukesi, kun hän ymmärsi yli kolmekymppisenä, että hän kelpaa Jumalalle yksin uskon tähden Jeesuksen vuoksi. Sitä voi pitää hänen uskoontulonaan. Tämä sai aikaan valtavan mullistuksen Euroopassa eli uskonpuhdistuksen.

Ei tarvitse odottaa kolmekymppiseksi tullakseen uskoon tai voidakseen olla Jumalan käytössä!

Olen huomannut, että nyt rippikouluikäiset ja vähän vanhemmat kertovat rohkeasti uskon löytämisestä ja lähtevät liikkeelle kertomaan sanomaa toisillekin.

Iloitsen tästä nuorten innokkuudesta.

Nyt uskosta puhutaan!

Meidän vanhempienkin kristittyjen on syytä olla tässä kaikessa mukana. Mekin voimme kertoa Herrastamme Jeesuksesta ja esittää kutsu hänen seuraansa.

Osaavatko nuoret tämän paremmin kuin me vanhat konkarit?

Jos osaavat, opitaan heiltä!

Päämäärätietoisuutta julistukseen

Uskoontulon ei pitäisi olla meille vaivaannuttava asia tai teologinen ongelma vaan riemukas tapahtuma. Sen tulisi olla jopa päämäärä työssä.

Apostoli Paavali pyrki siihen, että mahdollisimman moni kääntyisi kristityksi eli tulisi uskoon.

Kerran kuningas Agrippa sanoi Paavalille:

– ”Vähälläpä luulet taivuttavasi minut kristityksi”.

Paavali vastasi:

-”Toivoisin Jumalalta, että, olipa vähällä tai paljolla, et ainoastaan sinä, vaan myös kaikki te, jotka minua tänään kuulette, tulisitte semmoisiksi, kuin minä olen.” (Ap.t. 26:28-29)

Sama Paavali kirjoitti tehtäväkseen voittaa ”niin monta kuin suinkin” Jumalan valtakuntaan (1. Kor. 9:19-27)).

Tässä uskoontulo-liikehdinnässä tarvitaan nuoria ja vanhempia toistensa tukijoina, kutsujina ja vierelläkulkijoina.

TÄTÄ SAA JAKAA

FACEBOOK – TWITTER – LINKEDIN