Uskon, vaikka en näe.
Uskon, vaikka en koe.
Uskon, vaikka en tunne.
Samalla kuitenkin usko Jeesukseen Kristukseen, on antanut sydämen silmille näkökyvyn, jolla ymmärrän tätä maailmaa ja tulevaa. Joskus usko herättää myös kokemuksia ja tunteita. Ne eivät kuitenkaan ole kristillistä uskoa, vaan sen seurauksia.
Usko on luottamusta Jumalan lupauksiin
Usko on luottamusta Jumalaan ja hänen lupauksiinsa, jotka meillä ovat Jeesuksessa
Jos perustan oman uskoni siihen, mitä koen, näen tai tunnen, uskoni on hatara. (Tässä tilanteessa joku on varma uskostaan tuntiessaan jotain ”pyhää” tai ”hyvää”; kun kokemus puuttuu, epäilys uskon olemassaolosta herää.) Usko ei ole olemukseltaan kokemus, vaan suhde Jumalaan ja Jeesukseen, joka ei riipu tunteistani.
Kuumemittarikristillisyyttä
On tärkeää päästä pois sellaisesta ”kuumemittarikristillisyydestä”, jossa mittaan uskoani, jollain muulla kuin Jumalan lupauksilla ja uskon kohteella.
Vaikka et tänään kokisi hartaita tunteita tai vaikka olisit täynnä hyvää tunnetta ja valtavia kokemuksia, muista tämä: Uskosi perusta on sinun ulkopuolellasi. Usko ja sen tuomat seuraukset ovat aina varmoja, sinun tunnekokemuksestasi riippumatta.
Kokemukset ja tunteet ovat sallittuja!
Tämä valtava tosiasia sytyttää ainakin minussa kiitosta ja ylistystä. Mutta se ei muuta uskoni vaikutusta. Pelastukseni ja asemani Jumalan lapsena on aina sama. Tuntui miltä tuntui. Uskoni kohde on kolmiyhteinen Jumala, ja hänen lupauksensa. Lupausten keskus on Jeesus Kristus: Joka uskoo häneen pelastuu.
Tottakai erilaiset uskon mukanaan tuomat kokemukset ja tunteet ovat sallittuja, ja jopa hyviä. Mutta älä mittaa uskoasi niillä!
Henkilökohtaisen uskoni ydin
Voit lukea mielessäsi vaikka apostolisen uskontunnustuksen ja sanoa itsellesi: Tämän minä uskon nykyhetken ja edesmenneiden pyhien tapaan! Siinä on myös minun uskoni ilmaistu lyhyesti:
Minä uskon Jumalaan,
Isään, Kaikkivaltiaaseen,
taivaan ja maan Luojaan,
ja Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme,
joka sikisi Pyhästä Hengestä,
syntyi neitsyt Mariasta,
kärsi Pontius Pilatuksen aikana,
ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin,
astui alas tuonelaan,
nousi kolmantena päivänä kuolleista,
astui ylös taivaisiin,
istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella
ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita,
ja Pyhään Henkeen,
pyhän yhteisen seurakunnan,
pyhäin yhteyden,
syntien anteeksiantamisen,
ruumiin ylösnousemisen
ja iankaikkisen elämän.