Vappu on periaatteessa hieno juhla. Minulla muistot liittyvät koleassa säässä tehtyihin tivolivierailuihin Jyväskylässä. Sää lupailee lämpöä, mutta totuus on usein toinen. Minulle vappu on ollut yksi mukava vapaapäivä ilman suurta sisältöä.
Tai oli.
Kunnes tajusin, että vapulla on eräälle minulle tärkeälle asialle vallankumouksellinen merkitys. Se liittyy Walpurgaan, josta vappu saa nimensä.
Walburga syntyi Englannissa vuonna 710 varakkaaseen perheeseen. Hän opiskeli 11-vuotiaasta luostarikoulussa. Hänestä tuli hyvän koulutuksen saanut nunna.
Lähetystyöhön
Walburga valmistui lähetystyöhön lähtöön. Saksassa toimi lähetystyössä Bonifatius, joka lienee Walburgan eno. Walburga lähti veljiensä Willibaldin ja Winibaldin kanssa Saksaan avustamaan Bonifatiusta. Bonifatius on ollut ensimmäisiä, jotka kutsuivat naisia lähetystyöhön. Viettämämme vappu viittaa siis naispuoliseen lähetystyöntekijään.
Willibald ja Winnibald päättivät perustaa uuden luostarin Saksan Heidenheimiin lähetystyön tukikohdaksi. Winnibaldista uuden luostarin johtaja. Sisariston johtajaksi valittiin Walburga. Winnibaldin kuoleman jälkeen Walburga johti koko luostaria. Hänen on täytynyt olla kyvykäs nainen. Luostarin johtajana hänestä tuli tärkeä eurooppalainen vaikuttaja. Walburga kuoli 25.2.779.
Walburga kuuluu Euroopassa tehtävän lähetystyön ja evankelioimisen historiaan. Hän toimi aikana, jolloin kristinusko kasvoi ja levisi uusille alueille. Mutta ei samalla nopeudella kuin apostolisena aikana. Seitsemässäsadassa vuodessa oltiin vasta Baijerin alueella. Ja tuosta meni vielä neljäsataa vuotta kun se ”virallisesti” tuotiin Suomeen.
Miten evankeliumi tuli Eurooppaan?
Uskon, että ensimmäiset eurooppalaiset kuulivat evankeliumin jo Pyhän Hengen vuodattamisen päivänä Jerusalemissa. Apostolien teot mainitsee, että helluntaijuhlilla oli väkeä myös Roomasta.
Tiedossamme oleva määrätietoinen lähetystyö Euroopassa alkoi Pyhän Hengen estäessä Paavalia julistamasta sanaa Aasian maakunnissa nykyisen Turkin alueella. Troaksessa makedonialainen mies pyysi näyssä:
“Tuli meren yli tänne Makedoniaan ja auta meitä.”
Paavali purjehti Kreikan alueelle ja saapui Filippiin, jossa purppuranmyyjä Lyydia otti evankeliumin vastaan. Tämän jälkeen alkoivat Eurooppa-lähetyksen vaikeudet Paavalin ja Silaksen jouduttua vankilaan (Ap.t. 16:6-40). Tuo oli esimakua eurooppalaisen kristillisyyden ensimmäisestä kolmesta sadasta vuodesta. Vainot loppuivat ja kristinuskosta tuli hyväksytty vuonna 313. Kristinuskosta tuli Rooman valtakunnan valtionuskonto 390 ja kaikki pakanalliset uskonnot kiellettiin 392.
Erityisesti luostarit ja munkit toimivat evankelioimisen ja lähetyksen uranuurtajina.
Kristinusko Euroopassa nyt
Eurooppa käsittää manner-Euroopan lisäksi Venäjän alueen Uralvuorille ja Uraljokeen saakka. Alueella on 51 valtiota ja yli 700 miljoonaa asukasta.
Uskontokartan voi jakaa yksinkertaistaen seuraavasti: Etelä-Eurooppalaisista suurin osa on katolisia, Länsi-Euroopassa on ollut vahvana reformoitu ja anglikaaninen kristillisyys, Pohjois-Euroopassa luterilaisuus ja Itä-Euroopassa ortodoksisuus. Muslimeista enemmistö asuu Venäjän ja Turkin Euroopan puoleisissa osissa sekä Balkanilla.
Kymmenen vuotta sitten (2010) eurooppalaisista oli kristittyjä 75 %, uskonnottomia 18 % ja muslimeita noin 6 %. Alle yhden prosentin kannatukseen yltävät yhteensä hindut, buddhalaiset, juutalaiset ja muiden uskontojen kannattajat.
Vuonna 2020 kristittyjen määrä pienentynyt noista luvuista 3 %. Uskonnottomien määrä on noussut 2 % ja muslimien määrä 1 %. Kristittyjen määrä tulee laskemaan ja muslimien sekä uskonnottomien määrä nousee. Tosin Itä-Euroopassa kristittyjen määrä on jonkin verran noussut, mutta silti kasvua kokonaisuudessa ei ole. Myös vähäinen syntyvyys vaikuttaa kristittyjen määrän vähenemiseen.
Euroopassa suhde kristinuskoon vaihtelee suuresti maittain. Vuonna 2018 uutisvälineet raportoivat, että erityisesti jälkikommunistisissa kuten Tšekissä ja Virossa nuoret ja nuoret aikuiset ovat kadottamassa täysin kosketuksen kristinuskoon. Sen sijaan jälkikommunistisessa katolisessa Puolassa 83 % nuorista aikuisista pitää itseään kristittynä. Monissa Euroopan maissa kristinusko on katoamassa elleivät kirkot herää oman maanosan määrätietoiseen tavoittamiseen evankeliumilla.
Vappu ja evankelioimisen sanoma
Alussa mainitsin, että vapulla on minulle uusi merkitys. Se tulee juuri tästä evankelioimisesta. Evankelioiminen on Jumalan maailmansuunnitelman kertomista. Tämän suunnitelman voi jakaa vaikka seuraaviin osiin:
- Kolmiyhteinen Jumala (Isä, Poika ja Pyhä Henki) on luonut maailman ja ihmisen.
- Ihminen lankesi paratiisissa syntiin. Hän joutui ajalliseen eroon Jumalasta, ja jos se jatkuu tämän elämän ajan, lopulta tulee ikuinen ero kaiken hyvän lähteestä.
- Jumala antoi jo paratiisissa lupauksen pelastajasta.
- Jumala valitsin yhden henkilön (Aabraham) ja kansan (Israel), jonka kautta koko maailmaa koskeva pelastussuunitelma toteutuu. Jumala antoi ennalta tietoa pelastajan tulosta Vanhassa testamentissa.
- Jumala tulee ihmiseksi Jeesuksessa. Jeesus elää moitteettoman elämän.
- Jeesus kuolee ristillä pahantekijänä meidän puolestamme. Hän kuittaa kuolemallaan velkamme Jumalan edessä.
- Jeesus nousee ylös kuolleista ja astuu taivaaseen.
- Jeesus antoi käskyn viedä evankeliumi kaikkialle, ja kutsua kaikkia Jeesuksen seuraan.
- Jeesus hallitsee Isän oikealla puolella, ja ohjaa kristikunnan elämää sekä evankeliumin julistamista.
- Jeesus tulee takaisin. Tulee kaikkia ihmisiä koskeva viimeinen tuomio. Kadotus ja taivas ovat todellisuutta.
Evankelioimiseen – Jumalan suuren sanoman kertomiseen – liittyy myös kutsun esittäminen: Tämä on sinua varten! Ota vastaan tämä sanoma, jotta saat sen, mitä se lupaa!
Keskivertoeurooppalainen pitää uskoa yksityisasiana, joka pitää laittaa omaan sisäisen elämän lokeroon, josta ei ole sopiva puhua. Evankeliumin julistaminen haastaa tämän rajan, sillä kirkon tehtävä on kertoa evankeliumia julkisesti ja haastaa ihmiset ottamaan siihen kantaa. Ja ottamaan se vastaan!
Euroopassa monilla kirkoilla ja kristityillä on kriisi oman uskon luotettavuudesta ja sen merkityksestä. Monet kirkon työntekijät eivät itse enää ole erityisen innostuneita kristinuskon sanomasta. Sanoma ei puhuttele samalla tavalla, jos sen esittäjäkään ei ole asiastaan vakuuttunut. Eurooppalaisen kristillisyyden eräs haaste onkin siinä, miten pystymme esittämään kristinuskon sanoman siten, että kuulija sen ymmärtää ja innostuu siitä.
Evankelioimisen into ja kristikunnan uudistuminen
Lähetystehtävä Euroopassa on kesken. Tehtävän edessä monin paikoin kristikunta vaipuu toivottomuuteen. Apatia lisääntyy kun vanhalla tavalla esitetty ilosanoma ei maanosassamme vaikuta hyvältä eikä innostavalta. Eletään menneiden aikojen muisteluissa.
Siellä täällä on toivon liekkejä, moni tulee uskoon, Raamattua opetetaan, uskovista huolehditaan ja koulutetaan. Kaipaan nähdä liikehdinnän, jossa kristityt suurella joukolla yhdessä lähtevät liikkeelle sadonkorjuuseen!
Vaikuttaminen alkaa läheltä. Tässä joitakin ideoita, mitä voisit tehdä:
- Päätä, että teet osaltasi jotain Suomen ja Euroopan hyväksi.
- Kirjoita lista ihmisistä, joiden puolesta päivittäin rukoilet, että he pysyisivät uskossa tai tulisivat uskoon.
- Kerro rukouslistalla oleville uskostasi Jeesukseen.
- Pyydä heitä tutkimaan kanssasi Raamattua.
- Ohjaa heidät seurakuntayhteyteen.
- Mieti, miten voit auttaa läheisiä käytännön tehtävissä (esim. kaupassa käynti, remonttiapu).
- Pidä huolta omasta uskonelämästä. Varaa aikaa rukoukseen, Raamatun lukemiseen ja uskovien yhteyteen.
- Huolehdi omasta perheestäsi. Lasten ja lastenlasten kristillinen kasvatus on tärkeää. Lue Raamattua, opeta heitä rukoilemaan ja vie heitä seurakunnan toimintaan.
- Rukoile kirkkojen, seurakuntien, kristillisten yhteisöjen ja järjestöjen työntekijöiden puolesta.
- Siunaa sananjulistustyötä, mitä maassamme tehdään.
- Rukoile herätyksen aikaa Suomeen ja Eurooppaan.
Ystävät, ei vaivuta toivottomuuteen. Pidetään ihmisten ikuisen autuuden vuoksi evankelioimisen näkyä elävänä.
Maanosamme on kokenut monia herätyksen aikoja. Paavali vei evankeliumia Kreikkaan, Illyriaan (alue, joka ulottui ainakin nykyiseen Albaniaan) ja Italiaan itse julistaen ja kirjeitä lähettäen. Hän halusi mennä Espanjaan asti. Kolmen vuosisadan aikana kristityt vainojen keskellä kertoivat Jeesuksesta ja tuli levisi. Luostariliike oli evankelioimisen ja lähetyksen tulenkantaja. Uskonpuhdistus aiheutti suuren uudistuksen. Martti Luther kertoo, että tavallinen kansa ei tuntenut evankeliumin opetuksia juuri lainkaan, ja siksi hän kirjoitti Vähän Katekismuksen, jonka avulla perheenpään tuli opettaa omaa perhettään. Pietistinen herätys toi uudella tavalla uskon henkilökohtaisuuden ja käytännön kristillisyyden arkeen. Se synnytti myös luterilaisen lähetystyön sekä vaikutti Suomen herätysliikkeiden syntyyn. Tässä mainitsen erityisesti Nikolaus Ludwig von Zinzendorfin (1700-1760) vaikutuksen. Suomessa on ollut myös 1900-luvulla herätyksen aikoja. Ja teemme työtä, että vieläkin paljon ihmisiä löytää elämän Jumalan yhteydessä. Tämä tähtää herätykseen.
Työntekijöitä tarvitaan
Eurooppa tarvitsee tänäänkin miehiä ja naisia – Willibaldeja, Winibaldeja, Walburgeja ja Bonifatiuksia – julistamaan ja palvelemaan sekä luomaan uutta kulttuuria paremmaksi elämäksi ja ihmisen ikuiseksi pelastukseksi.
Hyvää vappua! Hyvää työn – ja erityisesti lähetystyön ja Euroopan evankelioimisen – juhlapäivää!