Nuori mies tapaa vanhan miehen, ja kysyy häneltä:
”Muistatko minut?”
”En muista”, vanhus toteaa.
”Olin sinun oppilaasi koulussa.”
”Mitä sinä nyt teet?”
”Minusta tuli opettaja”, nuori mies vastaa.
”Sepä kiva, sinustakin tuli opettaja kuten minä.”
”Kyllä! Ja itse asiassa sinun esimerkkisi innosti minua.”
Utelias mies kysyy nuorelta, milloin tämä päätti ryhtyä opettajaksi.
Mies kertoo tarinan:
”Eräänä päivänä luokallamme ollut oppilas tuli kouluun uuden taskukellon kanssa. Se oli niin hieno, että päätin varastaa sen. Otin sen häneltä. Pian hän huomasi, että uusi kello oli kadonnut. Hän kertoi sen opettajalle, sinulle.”
Sanoit luokalle: ”Tämän oppilaan kello varastettiin. Se joka varasti kellon, voi nyt palauttaa sen!”
”En antanut kelloa takaisin, koska halusin pitää sen itselläni.”
”Koska mitään ei tapahtunut, käskit meitä nousemaan ja muodostamaan ympyrän.”
”Sanoit, että etsit nyt kelloa. Käskit meitä sulkemaan silmämme.”
”Tutkit piirissä taskumme. Kun tulit kohdalleni, löysit kellon ja otit sen. Sen jälkeen jatkoit toisten taskujen tutkimista. Kun olit valmis, sanoit ”avatkaa silmännee. Meillä on kello”. Annoit kellon sen omistajalle.”
”Jännitin, mitä sanot. Siinä hetkessä et kertonut, että varas olin minä. Et koskaan senkään jälkeen maininnut tapahtunutta. Sinä elämäni häpeällisempänä päivänä pelastit maineeni. Et saarnannut minulle. Mutta sinä päivänä päätin, että minusta ei tule varasta vaan opettaja kuten sinä. Ymmärsin, millainen on hyvä opettaja.”
”Muistatko tuon hetken, opettaja?”
”Kyllä muistan. Muistan, että etsin oppilaiden taskuista varastettua kelloa.”
”Mutta sinua en muistanut, koska minäkin suljin kelloa etsiessä silmäni!”
Jos annat toiselle nöyryyttävää palautetta, voit tuhota hänet, etkä toimi viisaasti. Viisas palaute muuttaa.
(Tässä kuulemassani kauniissa kertomuksessa on on toki ongelmansa. Opettajan taskuja tutkiva toiminta ei sovi nykyaikaan. Varkaus on vakava asia, ja siihen kuuluu rangaistuskin. Joitakin omatunnon kovettaneita, tämänkaltainen toiminta voi vain innostaa pahantekoon.)
Kertomuksessa voi nähdä viitteitä myös ihmisen ja Jumalan suhteesta. Jumala etsii kaikkia seuraansa, mutta ei moittiakseen meitä vaan saattaakseen meidät oikeaan suhteeseen itsensä ja toisten kanssa. Hän rakastaa sinua. Pahoista teoistamme tuli rangaistus, mutta Jeesus kärsi sen puolestamme.
Ja me olemme kuin tuo kello, joka joutui vääriin käsiin, mutta Jumala etsii meitä.
”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen” (Joh. 3:16-17).
JAA TÄMÄ TOISILLEKIN
FACEBOOK – TWITTER – LINKEDIN
Lydia purppuran myyjä oli ensimmäinen uskovainen Euroopassa.Rukoillen ja Siunaten työtäsi. Tässä uus pakana ajassa.