Evankelista on hyvän sanoman välittäjä.
Hän ei ole itse sanoma; hänellä on sanoma.
Hän ei ole keksinyt sanomaa; se on annettu hänelle.
Hän on kokenut itse evankeliumin vaikutuksen, jota hän vie toisille. Siksi jokainen evankelista sanomaa kertoessaan, kertoo siitä oman persoonansa kautta ainutlaatuisella tavalla.
Mihin evankelista katosi?
Sana evankelista esiintyy vuoden 1938 Uuden testamentin käännöksessä kolme kertaa:
”Mutta seuraavana päivänä me lähdimme sieltä ja tulimme Kesareaan, jossa menimme evankelista Filippuksen tykö, joka oli yksi niistä seitsemästä, ja jäimme hänen tykönsä” (Apt 21:8).
”Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi” (Ef 4:11)
”Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ, toimita virkasi täydellisesti” (2. Tim 4:5).
Vuoden 1992 käännöksessä sanasta evankelista pyrittiin näköjään eroon. Sana jäi yhteen kohtaan:
”Seuraavana päivänä lähdimme liikkeelle, ja niin tulimme Kesareaan. Siellä menimme evankelista Filippoksen luo ja majoituimme hänen kotiinsa. Hän oli yksi seitsemästä avustajasta” (Apt 21:8).
Evankelistan sanoma on evankeliumi
Evankelistan suurin sanoma on evankeliumi. Paavali määrittelee evankeliumin korinttilaiskirjeessä (1 Kor 15) sanomaksi Jeesuksen ristinkuolemasta syntiemme vuoksi ja Jeesuksen ylösnousemuksesta.
Evankelistoilla on monesti kiusaus siirtää sanomaa ytimestä kehälle. Joku evankelista korostaa Jumalan tekevän ihmeitä ja parantavan sairaita (kyllä parantaa!) tai antavan mielekkään elämän ja ratkaisevan elämän vaikeita asioita (kyllä tätäkin tapahtuu!). Mutta evankelistan sanoman ydin on se, mitä Jumala teki Jeesuksessa pelastakseen ihmiset. Jeesuksen veren vuoksi tapahtuva syntien anteeksianto ja pelastus on evankeliumin ja evankelistan sanoman keskipiste.
Evankelistojen yhteyspäivät ovat olleet menestys myös siksi, että tässä kristittyjä yhdistävässä ytimessä on pysytty.
Evankelista Ihmisoikeustaistelijana
Nämä evankelistapäivät ovat taas edessä. Ne ovat parinkymmenen vuoden ajan koonneet evankelistoja ja evankelioimistöstä kiinnostuneita yhteen. Muistaakseni joskus 1990-luvun lopulla Ryttylässä kävin pikaisesti tapahtumassa kun ne järjestettiin kotikulmilla. Olen asunut nyt lähetystyövuosien jälkeen viisi vuotta Suomessa ja ollut aktiivinen evankelistojen yhteyspäivien osallistuja.
On hienoa olla tässä joukossa.
Joukossa joka tietää, että suurin ihmisoikeus on kuulla Jumalan rakkaudesta ja pelastuksesesta.
Evankelista taistelee siis ihmisoikeuksien puolesta!