Monet pienet julkilausumat ovat muuttaneet maailmaa. Usein lyhyet ovat olleet voimallisempia kuin pitkät.
Kolmesta julkilausumasta mieleeni tulee ensin kristikunnan kolme klassista uskontunnustusta:
- Apostolinen uskontunnustus
- Nikean uskontunnustus
- Athanasioiksen uskontunnustus
Tässä mainitsen kolme paljon myöhäisempää merkittävää julkilausumaa.
Augsburgin tunnustus
Augsburgin tunnustus (1530), jossa etsittiin selkeyttä katolisten ja nousseen uskonpuhdistuksen suhteisiin. Sen laati luterilainen teologi Philipp Melanchthon. Siinä käsiteltiin lyhyesti keskeiset asiat, joista luterilaiset olivat samaa mieltä katolisten kanssa sekä kiistanalaiset asiat. Tunnustus pyrkii osoittamaan, että uskonpuhdistajien opetus perustuu Raamattuun ja on yhtenevä vanhan kirkon opin kanssa.
”Tässä ovat esitettyinä meidän oppimme pääpiirteet. Siitä voidaan todeta, ettei siinä ole mitään, mikä on ristiriidassa Raamatun tai katolisen kirkon tai Roomankaan kirkon kanssa, sikäli kuin kirkon oppi on isien kirjoituksista meille tunnettua.”
Augsburgin tunnustus on luterilaisten pääuskontunnustus, joka ilmaisee lyhyesti luterilaisen uskon pääopetukset.
Barmenin julistus
Toukokuun lopulla 2024 tuli kuluneeksi 90 vuotta Barmenin teologisesta julistuksesta (1934). Se oli ”Julistus Saksan evankelisen kirkon tämänhetkisestä tilasta”. Adolf Hitler pyrki ottamaan myös kirkon hallintaansa. Saksalainen Tunnustuskirkko (Bekennende Kirche) vastusti natsihallintoa ja Hitlerin pyrkimystä muun muassa lyhyellä Barmenin julistuksella.
Lyhyt julistus toteaa muun muassa, ettei kirkon tule muuttaa julistustaan tai järjestystään maailmankatsomuksellisten ja poliittisten mielipiteiden mukaisesti.
”Me hylkäämme väärän opin, joka mukaan kirkko voisi muuttaa järjestystään ja julistustaan oman mielensä mukaan tai toimia kulloinkin vallassa olevian maailmankatsomuksellisten ja poliittisten mielipiteiden mukaisesti.” (Barmenin julistus, 1934)
Tunnustuskirkon perustajajäsen ja merkittävä edustaja oli Dietrich Bonhoeffer, joka surmattiin keskitysleirillä. Hän on tunnettu myös Virsikirjamme virren 600 sanoittajana. Virsi puhuu kristikunnan ahdistuksen tiestä. On meidän vuoromme sanoa, mitä tunnustamme ja mitä hylkäämme.
Lausannen julistus
Heinäkuussa vuonna 1974 järjestettiin Sveitsin Lausannessa keskeneräiseen evankelioimis- ja lähetystehtävään liittynyt kokous, jonka sydänääniä kuvaa Lausannen julistus (1974). Se kuvaa kristinuskon perusopetuksia ja kutsuu lähetystehtävän toteuttamiseen.
Lausannen kokouksessa oli 2300 osallistujaa erilaisista kristillistä kirkoista ja järjestöistä yli 150 maasta. Lausannen liikkeen keskeisimpiä vaikuttajia olivat anglikaanipastori John Stott ja baptistievankelista Billy Graham.
Lausannen julistuksen johdannossa todetaan Jumalan ylistys, ilo pelastuksesta, riemu yhteydestä, liikuttuneisuus Jumalan teoista ajassamme, parannuksen teko keskeneräisen tehtävän vuoksi ja päätös totella Jeesuksen antamaa lähetyskäskyä.
”Me Jeesuksen Kristuksen seurakunnan jäsenet, kansainvälisen Evankelioimisen maailmankongressin osanottajat Lausannessa yli 150 kansakunnasta, ylistämme Jumalaa hänen suuresta pelastusteostaan ja riemuitsemme yhteydestä, joka meillä on häneen ja toinen toiseemme. Olemme syvästi liikuttuneet siitä, mitä Jumala tekee ajassamme, epäonnistumisemme ajavat meitä parannukseen ja evankelioimis-tehtävän keskeneräisyys on meille haaste. Me uskomme, että evankeliumi on Jumalan hyvä sanoma koko maailmalle. Hänen armonsa avulla olemme päättäneet totella Kristuksen käskyä julistaa tuota sanomaa koko ihmiskunnalle ja tehdä jokaisesta kansasta hänen opetuslapsiaan. Siksi haluamme vahvistaa sen, mitä uskomme ja mitä olemme päättäneet ja tehdä julistuksemme tiettäväksi.”
Lausannen kokous ja siihen liittynyt Lausannen julistus pystyi yhdistämään kristittyjä eri kirkkokunnista ja kristillisistä ryhmistä lähetys- ja evankelioimistehtävään.
Onko julkilausumien aika ohi?
Kaikki kolme julkilausumaa ovat syntyneet protestanttisen kristikunnan parissa. Niitä yhdistää muun muassa:
Sitoutuminen evankeliumiin ja Raamatun opetukseen.
Kristikunnan sisäisten vaikeuksien tunnustaminen ja niihin selkeyden saaminen.
Jeesuksen Kristuksen pitäminen keskiöissä.
Yhteyden etsiminen kristikunnassa.
Tämänkaltaiset julkilausumat teroittavat evankeliumin keskeistä sisältöä, herättävät kristillisiä johtajia horroksesta, kokoavat kansaa toimintaan ja sytyttävät uutta intoa ja iloa evankeliumiin ja sen kertomiseen.
Julkilausumien aika ei ole ohi, sillä jatkuvasti on tärkeää kertoa, mitä uskomme ja mihin sitoudumme. Ne voivat edellenkin sitouttaa monia yhteisen tehtävän toteuttamiseen.
TÄTÄ SAA JAKAA
FACEBOOK – TWITTER – LINKEDIN