Ryttylä 25.5.2026
”Emme tunne toisiamme, mutta haluan kertoa sinulle tämän. Olin uskossani heikoilla. Löysin netistä kuukausikirjeitäsi ja aloin lukea niitä. En tuntenut sinua. Mitä enemmän luin, sitä enemmän uskoni vahvistui. Sitten innostuin kutsumaan ystäviäni ja aloimme tutkia uskoa yhdessä.”
Näin minulle sanottiin muutama päivä sitten. Olin niin hämmästynyt, etten muista tarkkoja sanamuotoja. Olin juuri pohtinut, onko mitään mieltä kirjoitella blogiini. Tässä tuli vastaus.
Sinä olet osittain syyllinen tuohon uskon uudelleen syttymiseen ja liikkeelle lähtöön, sillä hän luki kirjeitä, joita olen kirjoittanut sinulle.
Työntekijät yhdessä
Kokosimme eri puolilta Suomea, Saksaa ja Portugalia tulleet työntekijämme Turkuun. Varasimme paljon aikaa toistemme kuulemiseen ja rukoukseen. Kullakin on oma palvelutyönsä, mutta meillä on sama yhteinen näky: Viedä evankeliumia mahdollisimman monelle yhteistyössä kristittyjen kanssa. Tapasimme turkulaista kirkkoherraa Jouni Lehikoista ja arkkipiispa Tapio Luomaa.
Kuvassa tiimimme: Petri, Ilkka, Helmuth, Elina, Mika, Helena, Seppo, Matti ja Markku.
Tärkeä miksi-kysymys
Piispa Eero Huovinen joskus totesi ”Ei edes kioskinpitäjä pärjää, ellei hän joka päivä kysy, mikä tarkoitus tällä työllä on.” Seurakunnissa ja kristillisissä järjestöissäkin tulee pohtia: Miksi me teemme tätä? Vastauksina voi kuulla tällaisiakin:
- ”Koska en tiedä, mitä muutakaan tekisin.”
- ”Koska tämä on kivaa.”
- ”Koska työpaikka oli vapaana ja tästä saa palkkaa.”
Noissa vastauksissa puuttuu syvempi tarkoitus. Monesti kerrotaan mitä teemme tai miten teemme, ne ovat parhaimmillaan seurausta siitä, että on löydetty syy kysymykseen, miksi teemme.
Entä minä itse? Miksi sitoudun kulkurijulistajan tehtävään? Miksi otan johtajan vastuuta kaiken lisäksi? Entä miksi lähettäjäni rukoilevat ja lahjoittavat tähän palvelutehtävään? Mikä tarkoitus tällä työllä on?
Kiertueella Keski-Suomessa
Vastaus tuohon kysymykseen annettiin kuin taivaasta Keski-Suomen kiertueella.
Hallintojohtaja Samuli Virtasen kanssa ajoimme Kansanlähetyksen pienellä Volkswagenilla meille tärkeään maakuntaan. Mukana kiertueella olivat myös piirijohtaja Harri Alatupa sekä muusikot Manna-Maria ja Jari Tolppila. Volkkarissa löysimme Samulin kanssa tälle matkalle sanoituksen:
”Olemme tällä matkalla, jotta mahdollisimman moni keskisuomalainen olisi kerran taivaassa.”
Koin taivaallisen lampun syttyneen ja innon löytyneen. Kun Karstulan väki kuuli tämän tarkoituksen, alkoi spontaani taputus. Kyllä! Sieltä irtosi rajut aplodit. Vieläkin voin kuulla ne mielessäni. Tajusin: tässä on näky, joka sytytti tilaisuuteemme eri ryhmistä tulleita karstusia.
Tuo näky – jotta taivaassa olisi mahdollisimman paljon keskisuomalaisia – on dynaaminen ja innostava. Jokainen seurakunta tai kristillinen ryhmä voisi laittaa siihen oman puumerkkinsä, maakuntansa, paikkakuntansa tai kylänsä.
Millaisia olisivatkaan seurakuntien ja järjestöjen toimintasuunnitelmat, kun tuo laitettaisiin ensimmäiseksi tavoitteeksi ja siitä puhuttaisiin: Meidän seurakuntamme tarkoitus on, että taivaassa olisi mahdollisimman paljon ihmisiä.
Sitten pohditaan, mitä tehdä ja miten toimia. Tulisiko samanlainen sydänten syttyminen kuin Keski-Suomen viidellä paikkakunnalla kertoessamme tästä?
(Emme toki ajattele, että me tällä kiertueella Keski-Suomen käännyttäisimme, mutta olemme liikkellä, jotta edes jotain auttaa taivaan tielle ja lisätä seurakunnissa ja kristityissä tätä päämäärää.)
Joku teki tekoälyllä minusta ja Samulista tällaisen kuvan. Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
…ja Etelä-Pohjanmaalla
Keski-Suomen jälkeen matka jatkui kotona käymisen jälkeen Etelä-Pohjanmaalle. Kävin tapaamassa piispaani Matti Salomäkeä, osallistuin Lähetysseuran juhlille Lapualla ja puhuin Kuortaneella. Muistin myös levähtää.
Murrettu ja kutsuttu
Pohtiessani puhetta Kuortaneelle, sisimmästäni alkoivat nousta sanat murrettu ja kutsuttu. Noissa sanoissa sielunhoidollisuus yhdistyy kutsumustietoisuuteen. Aloin pohtia teemaa, jonka tiivistin näin:
Jumala ei kutsu vain vahvoja, valmiita ja täydellisiä. Elämme juuri nyt aikaa, jolloin hän valmistaa palvelukseensa myös särkyneitä, väsyneitä ja keskeneräisiä. Jokaista tarvitaan palvelemaan tehtävissään siinä voimassa, joka tulee esiin säröissämme.
Moni kokee kutsumusta tehtäviin, mutta myös kelpaamattomuutta, sillä elämää ovat murtaneet teot ja sanat, uskonkriisit ja epäonnistumiset. Joskus on ollut profetioita ja lupauksia, jotka eivät toteutuneet. Joskus matkaseuralaisena on jatkuva huonouden tunne. Joskus tuntuu, että Jumala on hiljaa ja uskoa koetellaan.
Tässä tulemme kristillisen uskon ja Jumalan olemuksen suureen salaisuuteen. Usein juuri särkymisen tie on edellytys Jumalan siunaukselle.
Murtuneisuus johtaa Kristuksen kaltaisuuteen. Meidän Herramme Jeesus murrettiin. Jeesus sanoi: Oppikaa minusta, minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltäni. Kaikkia murretaan.
Murtuminen poistaa harhan omasta kaikki-voipaisuudesta. Siksi se on Jumalan rakkauden väline, jotta näemme oikein itsemme ja toiset. Murtuneelle jää vain Jumala ja hänen armonsa. Ja ehkä vanha rukous: Jeesus Kristus, Jumalan poika, armahda minua, syntistä.
Koska kaikki ihmiset ovat jollain tavalla rikki, Jumala kutsuu valtakuntaansa ja palvelijoikseen vain rikkinäisiä. Lisäksi Jumala näyttää mielistyneen murtuneisuuteen, jopa heikkouteen! ”Minun armossani on sinulle kyllin: sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa” (Jeesus).
Rukousta
Kiitä kanssani Jumalaa näistä:
- Siunatusta työjaksosta toukokuussa.
- Lähettäjistä, jotka mahdollistavat palvelutyöni rukouksin, rohkaisuin ja lahjoituksin.
Rukoilethan kanssani:
- Viron työmatka 28.5.-1.6. Tapaamisia ja puheita.
- Uusia lähettäjiä tähän rakkaaseen lähettäjäpiiriin.
Ole suuresti siunattu ja siunaukseksi Mika
Tietoa lähettäjäpiiristä – lahja palvelutyölle
