Tämä kirjoitus on pitkähkö, mutta tarjoaa eväitä evankeliumin julistajaksi kutsutuille. Jos sinulla on tällainen kutsu, ole siitä kiitollinen. Saat olla maailman tärkeimmän sanoman – ja henkilön – palvelija. Kutsu työhön on tullut armosta kuten pelastuskin. Kutsu ei tarkoita, että sinussa itsessäsi olisi jokin ominaisuus, mikä pakotti Jumalan kutsumaan sinut tehtävään. Kutsu on Jumalan lahja sinulle ja seurakunnalle.
Kirjoitan tätä juuri lähtiessäni Evankelistojen yhteyspäiville Poriin. Jos ehdit lukea tämän tule kertomaan ja moikkaamaan. Olen tänään maanantaina ja huomenna tiistaina paikalla. Täältä löytyy tapahtumatiedot ja ohjelma.
Evankelista tarvitsee tehtävässään rohkaisua. Siksi kirjoitan nämä rivit.
Evankelista tarvitsee sanoman. Evankelistan ja seurakunnan tulee olla sanoman kanssa tarkkana. Väärän sanoman kanssa evankelista tuo ongelmia ja johtaa harhaan. Evankelistan tehtävä on valvoa sanomaansa Raamatun ja kristillisen kirkon historian valossa sekä suostua arvioitavaksi.
Evankelista tarvitsee vakuuttuneisuutta sanomastaan. Vakuuttuneisuus nousee sanomasta. Sanoman perillemenoa haittaa, jos evankelistan sanoman ja hänen olemuksensa tai elämänsä välillä on ristiriita.
Evankelista tarvitsee yhteyden ihmisiin, joita hän yrittää tavoittaa. Hän pyrkii ihmisten luokse, jotka eivät tunne Herraa. Tämä tapahtuu erilaisilla evankelistoilla eri tavoin.
Evankelista tarvitsee oman pahuutensa ja syntisyytensä käsittämistä. Totuus itsestä poistaa ylimielisen asenteen toisia kohtaan. Evankelista tarvitsee itse sitä samaa armoa, mitä julistaa muille.
Evankelista tarvitsee suostumusta heikkouteen. Apostoli Paavali kertoo, miten hänellä oli pistin lihassa, josta rukoili vapautusta. Jeesus vastasi, että armossa on kylliksi. Evankelistoilla on erilaisia heikkouksia. He ovat saviastioita, joita pesty, muovattu, laitettu välillä hyllylle hakemaan muotoaan, on poltettu uunissa kestäväksi. Jos tässä vaiheessa saviastia särkyy, savenvalaja murskaa saven hienoksi savimurskaksi, josta myöhemmin tulee erityisen kestävä ja hyvä astia. Jumala ei korjaa evankelistan elämän kaikkia halkeamia. Joskus Jumala pääsee juuri niiden kautta toimimaan erityisellä tavalla. Se, mistä evankelista haluaa päästä eroon voikin olla Jumalan erityinen työväline toisille siunaukseksi.
Evankelista tarvitsee sitoutumista seurakuntaan. Paavali kirjoitti, että evankelistat ovat Jumalan lahja seurakunnalle (Ef. 4). Siksi evankelistan tulee sitoutua kristikunnan rakentamiseen, ei sen repimiseen.
Evankelista tarvitsee työtovereita. On tärkeää, että saman kutsumuksen omaavat tukevat ja rohkaisevat toisiaan. Evankelistan tehtävä ei ole suosittu eikä helppo.
Evankelistan tehtävä on kaksiosainen. Hänen tulee vahvistaa uskovia kristittynä elämiseen (Ef. 4:11-16) sekä julistaa hyvää sanomaa niille, jotka eivät vielä usko. Uskon syntyminen ei lopulta ole evankelistasta kiinni, vaan Pyhä Henki herättää uskon Jeesukseen julistetun evankeliumin kautta.
Kolme opettajaa evankelistalle
Martti Luther väitti, että hyväksi teologiksi tullaan kolmen asian kautta. Sama pätee evankelistoihin. Luther käytti latinankielisiä sanoja: oratio (rukous), meditatio (mietiskely) ja tentatio (koettelemukset).
Evankelistan tehtävä on rukoilla (oratio). Tämä on erityisesti länsimaiden kristityille vaikeaa. Yksi vammamme on rukoilemattomuus. Monet evankeliumin julistajat ovat aktiivisia ihmisiä, joiden aika on kortilla. Eräs evankelistojen kirous on kiire.
Evankelistan tulee lukea, tutkia ja mietiskellä Raamattua (meditatio). Tätä hän tarvitsee omaa uskonelämäänsä varten. Joillakin evankelistoilla on hyvä puhujanlahjat Jumalalta. Hyvä retoriikka ei itsessään ole riittävä. Evankelistan voima on sanomassa, joka löytyy Raamatusta. Eräs evankelistojen vaara on se, että he tympääntyvät Raamatun lukemiseen, koska luulevat tietävänsä, mitä siellä sanotaan. Evankelista tarvitsee itselleen hengellistä ruokaa arjessakin.
Billy Graham joutui ennen suurta menestystään vuonna 1949 raamattukriisiin. Hänelle osoitettiin ristiriitaisuuksia ja Raamatun jumalakuvan sopimattomuutta nykyaikaan. Hän koki, että epäilyt ovat vieneet saarnoista yliluonnollisen voiman. Graham kävi taistelua Raamatun luotettavuudesta. Hän lähti epäilystensä kanssa rukoilemaan ja polvistui avoimen Raamattunsa kanssa:
”Herra, tässä kirjassa on monia asioita, joita en ymmärrä. Mutta olet sanonut, että ”Vanhurskas elää uskosta”. Kaiken, mitä olen sinulta saanut, olen vastaanottanut uskossa. Tässä ja nyt otan uskossa vastaan Raamatun sinun sananasi. Otan sen kokonaan, ilman varauksia. Kun siellä on asioita, joita en ymmärrä, en tuomitse kirjaa vaan odotan lisää valoa. Jos tämä on tahtosi mukaista, anna minun saarnata sanaasi auktoriteetilla ja anna auktoriteetin vakuuttaa minut synnistä ja anna minun kääntää syntisiä pelastajan luokse.”
Kuusi viikkoa tapahtuman jälkeen Billy Graham aloitti historian kirjoihin jääneen Los Angelesin kokoussarjan. Siellä hän löysi salaisuuden, joka muutti hänen evankelistan työnsä: En enää yrittänyt todistella, että Raamattu on totta. Nyt saarnasin sitä uskossa. Yhä uudelleen sanoin: ”Raamattu sanoo”. Koin olevani ääni, jonka kautta Pyhä Henki puhuu.
Evankelista joutuu sisäisiin ja ulkoisiin koettelemuksiin (tentatio). Jumala ei päästä helpolla työntekijöitään ja perkelekin tekee kaikkensa saadakseen sananjulistajan hiljaiseksi tai tehtävästään pois. Evankelistan sisällä saattaa olla syyttävä ääni, joka väittää, että hän ei kelpaa työhön oman menneisyytensä, omien syntiensä ja persoonallisuutensa vuoksi. Jumala tietää, miksi laittaa joskus sananjulistajalle raskaan ristin kannettavaksi. Paavalikin koki niin. Evankelistan tulee julistaa itselleen samaa evankeliumia, mitä hän julistaa muille.
Evankelistat tukevat toisiaan
Olen käynyt viime vuosina Evankelistojen yhteyspäivillä (niitä kutsutaan myös evankelistapäiviksi). Vuonna 2015 päiville lähtiessä kirjoitin 10 syytä, miksi lähden tapahtumaan.
- Tunnen kuuluvani tähän joukkoon.
- Haluan tukea tapahtumaa olemassaolollani.
- Tässä ollaan kristikunnan tärkeän tehtävän äärellä: Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia (eli evankelioikaa) kaikille luoduille! (Mark 16:15).
- Päivillä keskitytään kirkon toiminnan ytimeen, evankeliumiin. Se laittaa tämänkin papin innostumaan. Mutta se on myös sanoma, josta itse elän.
- Evankeliumi yhdistää erilaisia ja eri tavoin ajattelevia uskomattomalla tavalla yhteen. Opimme ymmärtämään toistemme erilaisuutta. Ja ehkä jopa pitämään sitä mahdollisuutena ja voimavarana; ei uhkana.
- Tapaan ystäviä.
- Tutustun toisiin evankelistaheimolaisiin. Verkostoidun siis.
- Osallistun evankelistaveljien ja -siskojen keskinäiseen keskusteluun, lohduttamiseen ja rohkaisuun.
- Tarvitsen tällaisia juhlahetkiä arjen keskelle.
- Saan työkaluja työnantajani vision täyttämiseen: ”Evankelioikaa kansa evankelioimaan kansoja”.
Kun evankelista katosi Raamatusta
Sana evankelista esiintyy vuoden 1938 Uuden testamentin käännöksessä kolme kertaa:
”Mutta seuraavana päivänä me lähdimme sieltä ja tulimme Kesareaan, jossa menimme evankelista Filippuksen tykö, joka oli yksi niistä seitsemästä, ja jäimme hänen tykönsä” (Apt 21:8).
”Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi” (Ef 4:11)
”Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ, toimita virkasi täydellisesti” (2. Tim 4:5).
Vuoden 1992 käännöksessä sanasta evankelista pyrittiin näköjään eroon. Sana jäi yhteen kohtaan:
”Seuraavana päivänä lähdimme liikkeelle, ja niin tulimme Kesareaan. Siellä menimme evankelista Filippoksen luo ja majoituimme hänen kotiinsa. Hän oli yksi seitsemästä avustajasta” (Apt 21:8).
Raamattu Kansalle käännös on palauttanut evankelistan taas kaikkiin kolmeen kohtaan.
Näissä kolmessa tapauksessa, joissa mainitaan sana evankelista, on ainakin kolmenlaisia evankelistoja:
- Paimen-evankelista, jonka tehtävä oli hoitaa seurakuntaa, julistaa oikein evankeliumia ja Raamattua sekä suojella seurakuntaa vääriltä opettajilta ja opeilta.
- Efesolaiskirjeen evankelista, jonka erityinen tehtävä on opettaa uskovia siten, että he alkavat arjessa palvella Herraa.
- Kiertävä evankelista, joka julistaa Kristusta kaikkialla.
Tämä avartaa näkemystä evankelistasta. Jotkut toimivat paikallisesti, jotkut kiertävät ja kaikkien tulee palvella seurakuntaa.
Evankelistan on hyvä tuntea nämä evankelistan kutsumuksesta kertovat tekstit.
Evankelistan sanoman ydin on evankeliumi Jeesuksesta
Evankelistan suurin sanoma on evankeliumi. Evankeliumi ei ole mikä tahansa sanoma. Paavali on määritellyt julistamansa evankeliumin korinttilaiskirjeessä (1 Kor 15) sanomaksi Jeesuksen ristinkuolemasta syntiemme vuoksi ja Jeesuksen ylösnousemuksesta.
Evankelistan sanoman keskipisteenä on Jeesus Kristus ja hänen elämästään vielä Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus. Toki evankelistoilla on erilaisia kutsumuksia ja armolahjoja.
Evankelistoilla on monesti kiusaus siirtää sanomaa ytimestä kehälle. Joku evankelista korostaa Jumalan tekevän ihmeitä ja parantavan sairaita (kyllä parantaa!) tai antavan mielekkään elämän ja ratkaisevan elämän vaikeita asioita (kyllä tätäkin tapahtuu!). Mutta evankelistan sanoman ydin on se, mitä Jumala teki Jeesuksessa pelastaakseen ihmiset. Jeesuksen veren vuoksi apahtuva syntien anteeksianto ja pelastus on evankeliumin ja evankelistan sanoman keskipiste.
Veren evankeliumi ei saa vaieta sanomasta!
Evankelista on hyvän sanoman välittäjä. Hän ei ole itse sanoma; hänellä on sanoma. Hän ei ole keksinyt sanomaa; se on annettu hänelle.
Hän on kokenut itse evankeliumin vaikutuksen, jota hän vie toisille. Siksi jokainen evankelista sanomaa kertoessaan, kertoo siitä oman persoonansa kautta ainutlaatuisella tavalla.
Evankelistan tehtävä ja hänen kiusauksensa
Viime vuonna evankelistojen yhteyspäivillä pidin raamattuopetuksen evankelistan tehtävästä. Mainitsin tällaiset tehtävät:
- Evankelistan tulee välittää hyvää sanomaa Jeesuksesta eli evankeliumia.
- Evankelistan tulee perehtyä Raamattuun, joka on taisteluaseemme.
- Evankelistan tulee arvioida opetustaan.
- Evankelista on kielenkääntäjä.
- Koska evankelista on Jumalan lahja seurakunnalle, hänen tulee rakentaa seurakuntaa, ei repiä sitä.
- Evankelistan tehtävä on rakastaa ihmisiä.
- Evankelista on vierelläkulkija.
- Evankelista on yhteydenrakentaja.
- Evankelistan tehtävä on leikata satoa Jumalan valtakuntaan.
- Evankelista uskaltaa puhua Jeesuksesta.
Perinteisesti on väitetty, että hengellisen työntekijän kolme suurta kiusauksen aluetta ovat raha, seksi ja valta. Nämä kaikki voivat ajaa evankelistan palvelutehtävän karille. Jokainen näistä voi muodostua synniksi ja viedä voiman evankelistan työstä. Niistä voi tulla myös maineen menetys, jolloin evankelista ei voi jatkaa työssään.
Evankelistoilla olen tavannut muitakin kiusauksen alueita. Mainitsen tässä muutaman:
- Masennus
- Ahdistukset
- Oman syntisyyden kohtaaminen
- Halu olla joku toinen
- Yksinäisyys
- Anteeksiantamattomuus
Näistä tehtävistä ja kiusauksista voit lukea lisää puheestani.
Näillä ajatuksilla lähden nyt matkalle vuoden 2019 Evankelistojen yhteyspäiville Poriin. Ehkä tapaamme siellä!
Ps. Erkki Lemisen runo ”Linnunpelätin ja saarnamies” on ollut minulle johtajana ja sananjulistajana tärkeä.
LINNUNPELÄTIN JA SAARNAMIES
Sateen liottama.
Tuulen pieksemä,
myrskyn repimä
linnunpelätin
seisoo keppijalassaan
mansikkamaan keskellä
suorittaen tehtäväänsä,
karkoittamista.Turmeluksen vioittama,
pirun pieksemä,
elämän repimä
saarnamies
seisoo pöntössään
ihmisten keskellä
suorittaen tehtäväänsä,
kutsumista.Repaleisia molemmat.
Suorina seisovat paikallaan,
kun on ryysyjen sisällä risti.-Erkki Leminen
Lemiseltä on tämäkin:
Vallatuksi tuleminen
tekee kristitystä todistajan.
Ei pelko eikä pakko.
Lue lisää aiheesta:
10 asiaa Billy Grahamin menestyksen takana
Sananjulistajan missio ja passio
12 ajatusta evankelioimisesta – meissä tulee syttyä uusi into!
Kalevi Lehtinen: Euroopan evankelioiminen
Yksi kommentti artikkeliin ”Tee evankelistan työ”