AJATUKSIA EVANKELISTAN TEHTÄVÄSTÄ

Kirjoitan tätä Mission Europen työntekijätapaamisen jälkeen. Tänään netin kautta mukaan pääsivät Ilkka Puhakka, Petri Välimäki, Helmuth Garoeb, Markku Happonen ja minä. Ajankohtaisten katsausten lisäksi jäimme pohtimaan evankelistan tehtävää ja kutsumusta. Tämä onkin tarpeellista, sillä ydintehtävää on aina kirkastettava. Vanha viisaus sanoo, että organisaatiot luisuvat hiljalleen siitä pois.

Haluan kertoa sinulle keskustelustamme. Ensin pidin lyhyen katsauksen evankelistan tehtävään Raamatun pohjalta.

Uudessa testamentissa sana evankelista on mainittu kolme kertaa:

• Ap.t. 21:8 – mainitaan nimeltä evankelista Filippus.
• Ef. 4:11 – mainitsee evankelistat Jeesuksen lahjoina seurakunnalle.
• 2. Tim. 4:5 – kehottaa Timoteusta tekemään evankelistan työn.

Valitettavasti vuoden 1992 raamatunkäännös hävittänyt evankelistan kahdesta noista, korvaten sen sanalla ”evankeliumin julistaja” (Ef. 4:11) ja ”julistaa evankeliumia” (2. Tim. 4:5). Mielestäni tämä evankelistan korvaaminen evankeliumin julistamisella on osaltaan häivyttänyt evankelistan tehtävän merkitystä, rikkautta ja tarpeellisuutta seurakunnalle. Onneksi mainitaan vielä ”evankelista Filippus” (Ap.t. 21:8).

Raamattu kansalle -käännös käyttää kaikissa kolmessa kohdassa sanaa evankelista samoin kuin vuoden 1938 Uusi Testamentti. Hyvä! Kiitos!

Evankelista voittosanoman tuojana

Eräänä historiallisena taustana evankelistalle on hyvien uutisten tuominen. Kun sodassa omat joukot saivat voiton, sotapäällikkö lähetti viestinviejän – evankelistan – kotiseudulle hyvän uutisen kanssa. Siellä kansa jo malttamattomana odotti taistelujen tulosta. Evankelista saapui riemusanoman kanssa: ”Hei, me voitettiin! Vihollinen on lyöty! On aika riemuita ja juhlia!” Evankelistan sanoma synnyttä ilon. Evankeliumi on ilosanoma.

Tämä voitto vihollisista on evankeliumin ydin, ja evankelistan syvin sanoma. Vihollinen on paholainen, synti ja kuolema. Evankeliumin keskuksena on voitto näistä, joka tuli Jeesuksen Kristuksen elämän, kuoleman ja ylösnousemuksen kautta, ja tulee nähtäväksi hänen paluunsa, viimeisen tuomion ja Jumalan valtakunnan ilmestymisen yhteydessä. Evankelista kertoo vottosanoman, ja esittää kutsun ystävyyteen Jumalan kanssa. Kutsuun sisältyy kääntyminen pois vanhasta elämäntavasta uuteen elämään Jumalan yhteydessä.

Tästä alkoi keskustelumme Ilkan, Petrin, Markun ja Helmuthin kanssa. Jaan tässä joitakin näkökulmia keskusteluhetkestämme. Tämä kuulostaa asioiden listaukselta, mutta uskon, että nämä ovat monelle tärkeitä asioita, siksi jaan ne tähän.

EVANKELISTAN IDENTITEETTI

Evankelistan tehtävässä on kyse ennen kaikkea identiteetistä. Se on Jumala antama kutsumus, pohjavire palvelutyössä. Jollakin käytännön tehtävänä on opettaa, julistaa, paimentaa, palvella, mutta kaikissa näissä evankelistan kutsumus nousee näkyviin. Evankelistan kutsumuksella voidaan toimia seurakunnan monissa viroissa kuten lapsityössä, nuorisotyössä, diakoniatyössä, pappina, siivoojana, kanslistina, tiedottajana tai piispana. Tämän olen huomannut omalla kohdallani toimiessani eri tehtävissä nuorisotyöstä kristillisen organisaation johtajaksi asti. Vaikka työtehtävät vaihtuivat ja pyrin täyttämään vastuuni hyvin, kaikissa tehtävissä evankelistan kutsumus on tullut näkyviin. Se on enemmän kuin yksittäinen työtehtävä, se on Jumalan antama identiteetti, kutsumus.

Suurin osa evankelistan kutsumuksen saaneista ei ole seurakuntien tai kristillisten järjestöjen palkkalistoilla. He toteuttavat kutsumustaan ammatissaan ja vapaa-aikanaan. Koska se on osa heidän identiteettiään kristittynä, he kokevat ”voi minua, ellen evankeliumia julista” (1. Kor. 9:16).

EVANKELISTAN YDINTEHTÄVÄ

Evankelista kertoo Jeesuksen antamasta voitosta. Hän puhuu ja opettaa Jeesuksesta sekä kutsuu Jeesuksen seuraajaksi. Tämä tuo tehtävään ja sanomaan kapeutta. ”Joku voi ajatella, että evankelista katsoo maailmaa makaronin läpi”, sanoi yksi meistä.

Evankelista tietoisesti supistaa sanomaansa kristillisen uskon ytimeen. On hyvä, että hänellä on laaja teologinen ja opillinen ymmärrys, mutta hänen sanomansa keskittyy erityisesti siihen, miten pääsemme yhteyteen Jumalan kanssa.

EVANKELISTAN TEHTÄVÄ ON YKSI SEURAKUNNAN PERUSTEHTÄVISTÄ

Evankelistan tulisi tänäänkin olla yksi seurakunnan virka kuten pappi. Kristillisissä järjestöissä evankelistan tehtävä on jäämässä sivuun opettajan ja paimenen tehtävän taustalle. Tämä kertoo työn painopisteen muuttumisesta uskovista huolehtimiseen. Sekin on tärkeää. En ajattele, että jokin tehtävä pitää uudelleen nimetä evankelistan tehtäväksi, vaikka sekin olisi hyvä, varsinkin, jos tehtävään saadaan evankelistan armon saanut.

Suomen ev.lut. kirkolla tulisi olla muutama evankelista palveluksessaan. Tiedän, että seurakunnissa on monia evankelistan kutsumuksella armoitettuja, ja olisi hyvä, että ainakin osa heistä saisi keskittyä yksinomaan evankelistan tehtävän hoitamiseen. Armoitus tarvitsee siihen soveltuvan rakenteen ja tilan.

Evankelista on Jeesuksen lahja seurakunnalle (Ef. 4). Siksi evankelistan tulee palvella seurakuntaa. Evankelistan tehtävä ei suuntaudu vain seurakunnan ulkopuolelle, uskosta osattomiin, vaan se palvelee omasta näkökulmastaan myös koko seurakuntaa. Evankelistan tulee rohkaista ja nostaa toisia palvelutehtäviä seurakunnassa.

EVANKELISTAN SANOMA TÄHTÄÄ SEURAKUNNAN ULKOPUOLELLE JA KASVUUN

”Evankelistan erottaa muista seurakuntaviroista se, että evankelista tähtää seurakunnan väkimäärän kasvuun”. Tämä oli rohkea väite.

Monet tehtävät ja seurakuntavirat tähtäävät uskovien hoitamiseen ja varustamiseen. Toki tämäkin on yksi osa evankelistan tehtävää.

Evankelistan kutsumuksen – sydämen – saanut pohtii, miten sanoma viedään seurakunnan seinien ulkopuolelle. He lähtevät liikkeelle, ja yrittävät saada muitakin mukaan. Ja monesti ihmettelevät, miksi muut eivät näe tätä yhtä tärkeänä! Evankelistan kutsu tulee näkyviin tässä ulospäinsuuntautumisessa, ”sielujen voittamisessa”.

ONKO EVANKELISTAN ARMOLAHJAA OLEMASSA?

Joskus puhutaan evankelistan armolahjasta. Siihen on hyvät perusteet, ainakin kun ymmärrämme armolahjakäsitteen laajasti. Mainitseehan esimerkiksi Ef 4, että Jeesus antoi lahjoja seurakunnalle, ja nämä lahjat mainitaan samassa luvuissa tehtävinä, virkoina, joista evankelista on yksi. Evankelista on Jumalan lahja seurakunnalle, se annetaan armosta, siis toisaalta armolahja.

Evankelista voidaan nähdä myös kutsumuksena, jonka toteuttamiseen Jumala antaa kullekin erilaisia armolahjoja. Jollakin on opettamisen armolahja, jota hän käyttää evankelistan kutsumuksen toteuttamiseen. Joillakin evankelistoilla on terveeksi tekemisen lahjat. Evankelista – tai evankelistan lahja –  tällä tavoin ajateltuna ei ole yksi armolahja muiden joukossa, vaan kutsumus ja tehtävä. Jumala on antanut tämän kutsumuksen, ja antaa siihen kullekin sopivan armolahjavarustuksen.

Tuossa on kaksi hieman erilaista näkökulmaa evankelistan tehtävään, joita on syytä pohtia jatkossa enemmän. Siis tätä: Mitä tarkoittaa evankelista armolahjana ja kutsumuksena?

EVANKELISTOJA RAAMATUSSA

Uudessa testamentissa evankeliumin julistajina – sanan laajassa merkityksessä evankelistoina – mainitaan muun muassa:

• Enkelit, jotka kertoivat paimenille Jeesuksen syntymästä. He evankelioivat paimenia tai toisin sanoen he evankelioivat paimenille. Piispa Jari Jolkkonen on nostanut tämän hyvin esille eräässä esitelmässään. (Luuk. 2).
• Samarialainen nainen, joka kertoi kylälleen tavanneensa Jeesuksen kaivolla ja pohti, että tässä nyt on varmaan se messias. (Joh. 4).
• Evankelista Filippus (Apt. luvut 7-8, 21) oli diakoni, kaupunkilähetyssaarnaaja sekä yksittäisen ihmisen vierelläkulkija Gazan tiellä.
• Apostoli Paavali, joka koki Jumalan armosta tulleen evankeliumin palvelijaksi ja julistajaksi (Ef. 3:17).

Myös neljän evankeliumin kirjoittajaa kutsutaan evankelistoiksi. Onhan heidän sanomansa Jeesus ja usko häneen.

EVANKELISTAN TEHTÄVÄÄN KUULUU SANOMAN JA TILANTEEN YMMÄRTÄMINEN

Evankelistan perehtyy jatkuvasti evankeliumiin Jeesuksesta, tutkii ja opettaa sitä, sekä pyrkii kansanomaistamaan sanomansa, jotta se ymmärrettäisiin. Tavoite on sanoman selkeys ja sen tajuaminen. Jos sanomaa ei ymmärretä, evankelista on epäonnistunut tehtävässään. Sanoman lisäksi evankelistan tulee ymmärtää ihmiselämää ja tilannetta, jossa toimii.

Evankelistalla on erityinen näkökyky. Hän näkee jokaisen pelastukseen kuuluvana ja pelastuksen kuuluvan jokaiselle. Hän ei katso ihmisen ulkonaisiin tekijöihin tai suuntautumisiin vaan näkee jokaisen Jumalan silmin, lähimmäisenä, joka tarvitsee uskoa Jeesukseen.

EVANKELISTA TAJUAA OMAN SYNTISYYTENSÄ

Kun evankelistan ymmärrys avautuu omalle syntisyydelle, hän osaa kohdata toisen rakkaudella. Evankelista liikkuu niiden parissa, jotka ovat tämän maailman silmissä syntisiä ja toivottomia. Evankelista on heidän puolella.

Evankelista uskoo, opettaa ja vakuuttaa, että Jeesuksen veri on suurempi kuin synti tai lankeemus. Kukaan ei ole niin pohjalla ettei armo vuotaisi sinne. Jeesus tulee ja armo valuu alimpiin paikkoihin asti.

Apostoli Paavali ymmärsi tämän. Hän kirjoitti Timoteukselle: ”Tämä sana on varma ja vastaanottamisen arvoinen: Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin.” (1. Tim. 1:15). Efesolaisille hän kirjoitti: ”Minulle, kaikista pyhistä vähäisimmälle, on annettu se armo, että saan julistaa kansoille sanomaa Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta” (Ef. 3:8). Syntisyys ei ole este evankelistan työhön.

EVANKELISTOJEN TARVE

Maamme, kansamme ja seurakuntamme tarvitsevat evankelistoja. Jos tiedät sellaisia, rohkaise heitä.

Joku saattaa heittää kutsumuksena sivuun kokiessaan, ettei sitä ymmärretä. Joku hakeutuu tai ajautuu muihin tehtäviin. Jonkun on mentävä niihin saadakseen elannon, vaikka sydän palaisi ihmisten voittamiselle.

Moni evankelista kokee yksinäisyyttä. Toiset riittämättömyyttä suuren tehtävän edessä. Joku pohtii, onko liian huono tai syntinen tuohon tehtävään.

Muistathan rukouksessa ja tukien myös meitä Mission Europen evankelistoja. Koemme näitä samoja vaivoja.

Evankelistoille, heidän ystävilleen ja tukijoilleen haluan sanoa: Tehtävässä ei ole kysymys meistä ja meidän hyvyydestämme vaan suuresta sanomasta, mikä meille on annettu kerrottavaksi. Siihen kannattaa sitoutua. ”Tee evankelistan työ” (2. Tim. 4:5).

TÄTÄ SAA JAKAA

FACEBOOK – TWITTER – LINKEDIN