Evankelistapäivät 2022 – koottua sanomaa

Osallistuin tapani mukaan Evankelistojen yhteyspäiville. Miltei 30 vuotta sitten (1995) Kalevi Lehtinen kutsui evankelistoja yhteen keskustelemaan ja rukoilemaan. Hän oli itse evankelista ja vahvasti huolissaan siitä, että vieläkö samankaltaiselle kutsumukselle on tulevaisuudessa tilaa.

Tänä vuonna noin sata evankelistan kutsun saanutta kokoontui Tampereella Vapaakirkon Teopoliksella. Kirjoitin tapahtuman aikana Facebook-sivulleni kolmetoista päivitystä. Tässä jaan ne tänne blogiini.

1. Etsikkoaika ja uudestisyntyminen

Manuel Rautalahti muisteli Evankelistojen yhteyspäivien alkutilaisuudessa jääkiekon MM-kisoja. Television selostajat käyttivät samoja sanoja kuin Jeesus: Etsikkoaika ja uudestisyntyminen.

Kun vastustaja sai jäähyn, selostaja sanoi: ”Nyt on Suomella etsikkoaika”. Se tarkoitti erityisen hyvää aikaa tehdä tärkeä teko eli maali.

Kun suomalaiset saivat uuden vireen peliin, selostaja ihmetteli: ”Nyt he pelaavat kuin uudestisyntyneeet.” Peliin ja elämään tuli uusi into.

Tänäänkin on monella etsikkoaika: Jumala kutsuu uskoon. Monia Jumala kutsuu palamaan uskoon. Etsikkoaika on hieno ja vakava hetki, sillä tällainen erityinen Jumalan kutsumisen hetki voi mennä myös ohi. Jos koet eläväsi tällaista aikaa, sano Jumalalle: Tässä olen. Pelasta minut. Otan Jeesuksen vastaan elämäni Herraksi. Anna syntini anteeksi. Haluan seurata sinua.

Kun Jeesus tulee elämäämme, alkaa uusi elämä. ”Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!” (2. Kor. 5:17).

Manuel kehotti niitä, jotka haluavat kaipaavat Jumalaa jäämään rukouspalveluun Tampereen Aleksanterin kirkossa. Sinä voit kertoa asiasi Jumalalle siellä, missä olet.

Evankelistapäivät jatkuvat tänään ja huomenna.

2. Ystävien tapaamista

Tapahtumamme alkoi eilen. Keräsin illalla vielä väkeä kanssani iltapalalle. Muut ruokapaikat olivat jo kiinni, mutta hampurilaisravintola oli auki.

Oli mahtavaa tutustua uusiin ihmisiin, ja vahvistaa myös toisten yhteyttä toisiinsa. Tätä evankelistapäivät myös ovat: Toisten tapaamista ja verkostoitumista. Ilta Burger Kingissä päättyi yhteiseen rukoukseen.

Yksi kutsumukseni on tuoda ihmisiä yhteen, tutustuttaa hengellisen työn tekijöitä toisiinsa. Tarvitsemme toisia. Moni kokee yksinäisyyttä ja riittämättömyyttä.

Nyt ensimmäinen varsinainen päivä on alkanut. Mahtavaa nähdä ystävien saapuvan Tampereen Teopolikseen!

3. Tarpeellisia keskusteluja

Tämän päivän ensimmäisessä jaksossa Piia-Maaria Matkoski puhui vaikeista keskusteluista, ja niiden tarpeellisuudesta.
Jos vaikeita asioita ei käydä ihmisten kanssa kasvotusten, keskustelut käydään sitten selän takana. Ei hyvä.

Piia-Maaria kehotti tutkimaan sydäntä: Onko olemassa, joku jolle en ole antanut anteeksi tai pyytänyt anteeksi? Mikä on vaikea keskustelu, joka tulisi käydä? Entä mistä asiasta minun pitäisi elämässäni luopua, koska se on väärin.

Päivä alkaa itsetutkistelulla, toisten siunaamisella ja ylistyslauluilla. Lopuksi laulettiin yksi mun voimalauluista:

”Tulkoon valtakuntasi,
tapahtukoon tahtosi,
maan päällä niinkuin taivaassa.
Sinun valkeuttasi olkoon täynnä tämä maa
Sinun kunniaasi minä tahdon julistaa
Sinun voimassasi kaikki siteet aukeaa
Sinun armossasi uuden voiman minä saan.”

4. Jeesus Kristus – erilaisten kristittyjen yhdistäjä

Iida Hovi puhui mahtavalla tavalla aiheesta Sydämet yhteen liitettyinä.

Evankelistojen yhteyspäivillä on erilaisia kristittyjä eri kirkkokunnista. Tämä tapahtuma itsessään on tärkeä kristittyjä yhdistävä tekijä. (Tälle pitäisi antaa jokin ekumeeninen palkinto!!!).

Tämän porukan ja kaikkien kristittyjen yhteyden perustana on Vapahtaja Jeesus Kristus. Meidät oksastettu Häneen, ja meissä virtaa sama elämä. Me tunnustamme yhdessä, että Jeesus Kristus on Herra.

Meillä on yhteys myös edesmenneiden kristittyjen kanssa. Osa evankelistojen yhteyspäivien vaikuttajista – kuten Kalevi Lehtinen ja Matti Kari – ovat siirtyneet ikuisuuteen.

Evankelistoja ei yhdistä opillinen yhteneväisyys vaan hätä hukkuvista sieluista, näin Iida siteerasi Antero Laukkasta.

Iida mainitsi myös evankelistojen heikkouden! Tämä on evankelistalle tärkeä kokemus. Heikkous ja tarvitsevuus luovat yhteyttä evankelistojen välille, mutta myös läheisen yhteyden Jumalaan. Näin heikkous onkin lahja! Hyvä Iida! Sulla oli tosi hyvä ja syvällinen opetus!

6. Armo tulee sanoa armoksi

Petri Välimäki kertoi tiestään evankelistaksi. Hänen uskoontuloonsa liittyi vaikeita elämäntilanteita ja syviä kriisejä, ja niiden keskellä Jumala sanansa kautta herätti Petrissä uskon.

Tärkeä osa evankelistan kutsumusta oli se, että eräs seurakunnan työntekijä rohkaisi Petriä mukaan Evankelistojen yhteyspäiville yli 20 vuotta sitten: ”Seurakunnassa joku näki minussa evankelistan ja lähetti minut sinne Siikaniemeen.” Ne olivat ensimmäiset evankelistapäivät.

Petri kehotti vanhempia kristittyjä rohkaisemaan nuoria näkemään omat lahjansa ja kutsumuksensa.

Erityisesti minulle jäi mieleen Petrin toteamus: Moni sanoo, että synti pitää sanoa synniksi! Näin se onkin. Mutta myös armo pitää sanoa armoksi!

Laki ja vaatimus ei voi pelastaa ketään. Jeesuksessa Kristuksessa oleva armo pelastaa täydellisesti uskovan.

Petri myös rohkaisi evankelistoja esittämään kutsun Jeesuksen seuraajaksi. Evankelistan tulee kertoa, miten voi ottaa vastaan Jeesuksen ja Jumalan armon elämäänsä. Tähän tulee antaa käytännön mahdollisuuksia julistustilanteissa. Kerro evankeliumi selvästi ja esitä kutsu Jeesuksen seuraan rohkesti.

7. Muutosvoima

Joel Reinaru toi terveisiä Virosta. Hän kertoi, että Viron ev.lut. kirkossa on 165 seurakuntaa. Vain kymmenessä on nuorisotyötä, ja nuorisotyöntekijöitä on vain muutamia. Jotkut heistä ovat itse nuoria, 14-15 -vuotiaita, jotka haluavat tehdä jotain toisten nuorten hyväksi.

Joel sanoi: Virossa meillä ei ole rahaa, mutta meillä on ihmisiä.
”Sä voit ostaa nuorille biljardipöydän, X-boxin, hankkia maailman suurimman pizzan, mutta väki ei tule uskoon. Surullinen juttu on se, että voimme pyörittää isoa toimintaa, mutta kenenkään elämä ei muutu. Helposti laitamme miljoonia työhön, josta ei ole mitään hyötyä.” ”Tavoitteet ovat hämäriä. Kukaan ei uskalla kysyä, miksi me tehdään näitä juttuja.”

Joel kertoi, että seitsemän vuotta sitten hän koki uudenlaisen hengellisen heräämisen. Sen jälkeen hänen hengellisessä palvelutyössään on ollut vahva Pyhän Hengen todellisuuden korostus. ”Olemme nähneet paljon ihmeitä, sairaiden paranemisia, uskoontuloja.”

”Aikaisemmin en nähnyt paranemisia ja ihmeitä, koska en rukoillut toisten puolesta. Kun aloin rukoilla, aloin nähdä niitä.”

Jumala rakastaa kaikkia, ja hän haluaa käyttää meitä hänen rakkautensa välikappaleena.

Joel kertoi kysyvänsä tuntemattomilta, voinko rukoilla puolestasi. Hän kertoi kokemuksia kaupan kassalta, kuntosalilta ja kirkon pihalta. Suurin osa iloitsee, kun joku rukoilee siinä arjen keskellä vaikka vain lyhyen viidentoista sekunnin rukouksen. ”Jos on vain lyhyt aika etkä ehdi kertoa evankeliumia, voimme nopeasti rukoilla.”

Joel muistutti, että maailmassa on suuri rakkauden tarve. Moni kokee ettei heitä rakasteta. Joel kehotti sanomaan toisille, myös tuntemattomille: ”Kuule, Jumala rakastaa sinua.” Ja jos on hetki enemmän aikaa kannattaa kysyä: ”Saanko rukoilla puolestasi?”

Joel painotti, että tätä voi tehdä jokainen uskova. Olin toukokuussa Joelin kanssa Tartossa. Olimme hississä ja sinne tuli eräs rouva. Joel sanoi: ”Kuule, mä olen kristitty, voinko mä rukoilla sun puolestasi.” Ja parin kerroksen hissimatka olikin rukouskokous. Joel sanoi minulle, että Virossa on varmaan hitaat hissit, koska tämä rukoushetki onnistuu!

7. Siunattu kipu

Riku Rinne toi meille lyhyen rohkaisevan viestin. Hän on pohtinut, miksi Jumalan palveleminen tuottaa kipua.

Evankelistana Riku on löytänyt sydämensä kivulle kaksi syytä:

• Ensiksi se ajaa hänet lähemmäksi Jumalaa.
• Toiseksi se vie lähemmäksi toisia.

Riku Rinteen mukaan työnäkyyn liittyvä kipu on kuin Jeesuksen rakkauden palamista sydämessämme. Hän sanoi tähän tapaan: Ainakin minä joudun tekemään tätä työtäni valtavan kivun läpi. Ei pelätä kipua. Sitä tarvitaan, että ollaan lähellä Jeesusta ja lähellä sitä toista ihmistä, johon myös sattuu.

Kiitos Riku! Näinhän se on. Kun Jumalan Henki täyttää meidät, sinne tulee myös jumalallinen murhe niistä, jotka elävät erossa Jeesuksesta ja pelastuksesta.

Näinhän Paavalikin tunsi ajatellen kansaansa: ”minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni” (Room. 9:2). Tunnetko sinä tämän?

8. Näin lähetystehtävä suoritettiin

Pyry Winter mainitsi evankelistan kutsumuksen erääksi heikkoudeksi liiallisen keskittymisen ihmisten uskoontuloon, joka voi johtaa heti uskoontulleen unohtamiseen.

Radikaali väite, jonka Pyry perusteli hyvin: Evankelistan tulee myös huolehtia uskoontulleista eikä hylätä heitä sen jälkeen kun on johdattanut heidät Jeesuksen tuntemiseen. Evankelistan yksi tehtävä efesolaiskirjeen mukaan on kouluttaa uskovia Kristuksen palvelijoiksi, jotka vievät arjessa evankeliumia toisille (ks. Ef. 4:11-). Uskoontulleet tarvitsevat vierelläkulkijoita ja mentoreita, jotka ohjaavat uskoontulleita tuomaan taas uusia ihmisiä Jeesuksen tuntemiseen.

Pyry kertoi työnäystään: Jokaista 1000 henkeä kohden perustetaan yksikkö, joka vie alueellaan evankeliumia eteenpäin.

Pyry teetätti meillä mielenkiintoisen ryhmätyön, jossa tutustuimme Apostolien tekojen lukuihin 13 ja 14. Tässä on niin sanottu Paavalin ensimmäinen lähetysmatka.

Luvun 13. alussa Pyhä Henki puhui: ”Erottakaa minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä olen heidät kutsunut”. (13:2)

Luvun 14. loppupuolella he palaavat lähtökaupunkiinsa ja sanotaan: ”Ja sieltä he purjehtivat Antiokiaan, josta he olivat lähteneet, annettuina Jumalan armon haltuun sitä työtä varten, jonka he nyt olivat suorittaneet.” (14:26).

1. Siihen työhön, johon olen kutsunut.
2. Työ, jonka he olivat suorittaneet.

Pyhä Henki antoi heille tehtävän, jonka he suorittivat. Pyry kysyi: Mitä Paavali ja Barnabas oikein tekivät suorittaakseen Pyhän Hengen antaman työn?

Lue itse näistä kahdesta luvusta. He kertoivat evankeliumia. Kaikki eivät tulleet uskoon: Jossain tuli yksi, toisaalla enemmän. Vaikeudet veivät heidät uusiin kaupunkeihin. Samaa reittiä palatessaan he eivät julistaneet enää avoimesti vaan vahvistivat aiemmin uskoontulleita.

Tehtävä oli suoritettu, kun paikkakunnille oli perustettu uskovien ryhmä, jonka tehtävä oli viedä evankeliumi alueelleen.

Ehkä sinä voit perustaa omaan kylääsi tai alueellesi ryhmän, jonka päämäärä on viedä evankeliumi alueellesi. Etsi pari ystävää, rukoilkaa ja lukekaa vaikka Apostolien tekoja. Pohtikaa, mitä voitte tehdä, jotta evankeliumi leviää alueeltasi maailman ääriin.

9. Rukousta ja rehellisyyttä

Leena Lehtinen puhui rukouksesta ja rehellisyydestä. Hän kehotti evankelistoja tunnustamaan oman vajavaisuutensa ja inhimillisyytensä. Elämä on monesti rankkaa, vaikka Jumala onkin kutsunut työhönsä. Tässä ei hehkutettu suuria tehtäviä ja näkyjä, vaan rohkaistiin elämän keskellä rähjääntyneitä evankelistoja.

Evankelistalle työstä voi tulla liian tärkeä! Liika kiire ja rutinoituminen voi tappaa rukouselämän. Leena painotti evankelistan oman henkilökohtaisen rukouselämän merkitystä. Hän kertoi, että puolisonsa Kalevin vauhdissa oma rukouselämä pääsi jossain vaiheessa tyrehtymään: ”Kaikki oli ulkoisesti hyvin, mutta rukouselämä oli loppu.”

Leena kehotti meitä varaamaan aikaa henkilökohtaiseen rukoukseen.

10. Evankelista Uudessa testamentissa

Omassa puheessani evankelistapäiville totesin, että sana evankelista on mainittu Uudessa testamentissa kolme kertaa:

• Ap.t. 21:8 – Tässä mainitaan evankelista Filippos. Hänestä kerrotaan enemmän kahdeksannessa luvussa, kun hän saarnasi Samariassa. Moni tuli uskoon, ja kaupungissa syntyi suuri ilo, Ap.t. 8:4-13.
• Ef. 4:11-16 – Tässä evankelistan tehtäväksi kerrotaan kristittyjen varustaminen seurakunnan palvelemiseen.
• 2. Tim. 4:5 – Paavali kehottaa Timoteusta tekemään evankelistan työn seurakunnassa. Edellisessä luvussa Paavali kirjoittaa lopun ajan jumalattomasta maailmasta, Raamatun merkityksestä. Paavali sanoo, että seurakunnassa moni omaksuu oman mielensä mukaisia oppeja. Tällaisen seurakunnan keskellä Timoteuksen tulee tehdä evankelistan tehtävä.

Nämä kolme Raamatun kohtaa osoittavat, että evankelistan tehtävä ei suuntaudu ainoastaan ei-kristittyihin. Toki evankelista julistaa heillekin, mutta toinen toimintaympäristö on kristityt. Evankelista opettaa ja kouluttaa.

Jos sinulla on evankelistan kutsumus, se pitää sisällään näyn evankeliumin leviämisestä mahdollisimman monille. Mutta se ei tee sinusta välttämättä innokasta katuevankelistaa tai lavaevankelistaa, vaan evankelistan kutsumus voi suuntautua pääosin seurakunnan palveluun, että se lähtisi liikkeelle.

11. Evankelistan ahdistukset

Evankelistapäivillä minullakin oli puhe. Kun aamulla pohdin, mitä sanoisin, mieleeni tuli liikaa asiaa ja työnsin sen PowerPointiin. Asiaa ei sinäänsä ollut liikaa, mutta aika oli rajallinen!

Tätä kuvaa ehdin vain vilauttaa. Siinä Martti Luther sanoo rukouksen, Jumalan sanan mietiskelyn ja kiusausten olevan tärkeitä teologeille. Ajattelin, että myös evankelistoille.

Jokainen Jumalan valtakunnan vaikuttaja kokee kiusauksia ja ahdistuksia. Niitä tulee ulkoapäin ja omasta sisimmästä.

Joku kokee elämässä tapahtuneiden kriisien takia olevansa kelpaamaton tehtävään.

• Jollekin joku sanoo: ”Et kelpaa!”.
• Joku sanoo itselleen: ”En kelpaa!”

Joku kokee olevansa vääränlainen: liian lyhyt tai liian pitkä, väärä sukupuolta, väärä koulutus, väärät elämänvalinnat, vaikeat elämäntilanteet. Joku vertaa itseään toisiin, ja ajattelee ettei minusta ole tuollaiseksi, ja jättää kutsumuksensa sivuun. Joku kokee olevansa liian huono ja syntinen.

Tässä kaikessa toteutuu taivaallinen ihme:

• Juuri meidän heikkoutemme ja kipumme voi muuttua Jumalan työn kanavaksi.

Jumala kutsuu työhönsä ihmisiä. Ja me kaikki olemme tavalla tai toiselle rikki. Kukin tavallaan.

Tähän repaleisuuteen tulee nuo kommentit: Et (tai en) kelpaa!

Ehkäpä Jumala sanoo: Minä tiesin kenet ja millaisen valitsin! Minä kelpuutin ja valtuutin sinut tehtävääni: Palvele minua tehtävässä, jonka sinulle tänäänkin annan. Ole rohkea!

Ehkä koet juuri nyt näitä ahdistuksia, Jumalan tentatiota (tenttejä!). Se ei ole Jumalan viesti: ”Jätä nämä hommat.” Se voi olla viesti: ”Olet oikealla tiellä.”

Uskon, että tarvitsemme ahdistuksia (millaisia ne sitten kullakin ovatkaan), jotta Jumala voi tehdä meistä käyttökelpoisempia palvelijoita.

12. Mikä pitää evankelistan pystyssä?

Päätin puheeni evankelistapäivillä Erkki Lemisen runoon linnunpelättimistä ja saarnamiehestä.

Paljon samaa, mutta tehtävä on erilainen.

Sateen liottama.
Tuulen pieksemä,
myrskyn repimä
linnunpelätin
seisoo keppijalassaan
mansikkamaan keskellä
suorittaen tehtäväänsä,
karkoittamista.

Turmeluksen vioittama,
pirun pieksemä,
elämän repimä
saarnamies
seisoo pöntössään
ihmisten keskellä
suorittaen tehtäväänsä,
kutsumista.

Repaleisia molemmat.
Suorina seisovat paikallaan,
kun on ryysyjen sisällä risti.

-Erkki Leminen

13.Viimeinen päivitys

Tampereella oli vuosittaiset Evankelistojen yhteyspäivät. Minäkin sain armon olla mukana tässä joukossa.

Viimeiseksi kuvaksi jäi otos Anssi Savosesta, Jipusta ja minusta. Olimme samassa tilaisuudessa.

Ensi vuonna Evankelistojen yhteyspäivät pidetään Kuopiossa. Laita tämä päivämäärä kalenteriin: 17.-19.8. 2023.

Evankelistan kutsumus on hieno. Tässä maassa on tuhansia tämän kutsumuksen saaneita, mutta moni kipuilee kutsumuksensa kanssa. Joku kokee itsensä vääränlaiseksi tai vertaa itseään johonkin näkyvään evankelistaan arvioiden itsensä alamittaiseksi.

Aika tavallista väkeä täällä on! Meitä yhdistää halu välittää suurta sanomaa Jeesuksesta.

Toivon, että tämä evankelistan kutsumus löytää lisää tilaa Suomessa. Tule rohkeasti vuoden päästä Kuopioon.

JAA TÄMÄ TOISILLEKIN

FACEBOOK – TWITTER – LINKEDIN