On kulunut vuosi päivästä, jota en tule koskaan unohtamaan. Vuosi sitten aamulla sain tiedon kahden avustustyöntekijämme surmasta Afganistanissa.
Kokosin tähän tuona päivänä (24.7.2014) ja seuraavina päivinä lähettämiämme lehdistötiedotteita, joista selviää tapahtumien kulku tiedotuksellisesta näkökulmasta. Sovimme omaisten kanssa, ettemme kerro surmansa saaneiden nimiä julkisuuteen ennen kuin omaiset haluavat. Kunnioitan tiedotusvälineitä siitä, että vaikka he olivatkin saaneet Kaijan ja Seijan henkilöllisyyden tietoonsa, he eivät julkaisseet niitä.
Yllä olevan kuvan otti Jukka Kallioinen surullisena mutta juhlavana päivänä 5.8. Helsinki-Vantaan lentokentällä Tapahtumasta kertoo viimeinen lehdistötiedote.
Oli hienoa tuntea Kaija ja Seija vuosien ajan. Muistan tänään erityisesti heidän läheisiään. Surun keskelle iloa tuo se, että Kaija ja Seija tunsivat Jeesuksen, joka on kuoleman valtakunnan voittaja. Jeesus sanoi:
”Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet” (Ilm. 1:17-18).
Ääni taivaasta sanoi:
”Autuaat ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat tästedes. Totisesti – sanoo Henki – he saavat levätä vaivoistansa, sillä heidän tekonsa seuraavat heitä” (Ilm. 14:13).
Tiedote 24.7.2014
Tiedote.
Julkaistu: 24.07.2014 klo 15:09
Julkaisija: Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys ry
Syvästi surren ja järkyttyneinä vahvistamme, että kaksi avustustyöntekijäämme on surmattu
